Saman peiton alla

Tunnelmia Kaunissaaresta

2010-06-01T03:14:00.000-07:00

Aamiaisen jälkeen...

Kaverukset.

Uusi teltta, kausimaksu maksettu.

Kaunissaareen huomenna

2010-05-14T01:29:00.002-07:00

Viemme uuden teltan huomenna Kaunissaareen ja jos kaikki sujuu hyvin, vietämme vuoden ensimmäisen telttayön. Ihanaa!

Juttelimme juuri eilen siitä, miten suuria tunteita tämä saaristoelämän kesäkauden aloitus aiheuttaa. Harva asia jännittää näin paljon. Siitäkin huolimatta, että muistaa viime kesänä jossain heinäkuun tienoilla jo kyllästyneensä telttailuun.

Huomenna!

Varkaita

2010-03-25T22:59:00.000-07:00

Eilen kaupalla kävi varkaita. Klassinen mustalaisjoukko-häsellys Veivät lähinnä tupakkaa, ihan siinä silmieni alla, nopeasti ja taitavasti.

Järkyttäväähän se on. Hämmästyttävän paljon varkaat vaikuttavat kohteensa elämään. Pelkoja, vihaa, hölmöksi itsensä tuntemista, paljon paljon pohdintaa. Tiina sanoi yöllä miettineensä, että pitäisikö hänen tulla aina työstä suoraan kaupalle minun turvaksi. Pelkäsi, että minulle sattuu jotain.

Tässä maailmassa eletään. Olen toki helpottunut, että kukaan ei tullut omin luvin kotiimme tai esim. käyttänyt väkivaltaa. Lähetän lämpimiä ajatuksia kaikille väkivallan uhreille.

Muutto edessä

2010-03-14T09:24:00.000-07:00

Vuokrasopimus on nyt kirjoitettu, uutta asuntoa katsottu ja nykyinen irtisanottu. Uusi asunto on todella kiva, tilaa ja iso parveke, hyvä pohjaratkaisu. Nyt siellä on pintaremontti, viimeistään 1.4. saa muuttaa. Mutta kun kaupunki eikä vvo jousta, meillä on kaksi asuntoa 1.-15.4. Muutto on siis rauhallisempi, varmaan kahtena viikonloppuna, pääsiäisenä ja sitä seuraavana viikonloppuna. Kukahan tulisi muuttotalkoisiin? Onkohan nykyään enää halukkaita muuttotalkoisiin. Ennen tehtiin muutot yhdessä, mutta onnistuuko se enää?

Yritin tänään aloittaa pakkaamista karsimalla t-paidoista ne, joita en käytä ja jotka siis eivät muuta. Tiina näki pinon ja sanoi, että hänelle ne kyllä kelpaavat ja tulevat käyttöön. Höh.

Jakomäki

2010-03-10T08:25:00.000-08:00

Näyttää siltä, että elämässämme alkaa uusi luku. Kaupunki tarjosi (oho!) meille asuntoa Jakomäestä. Nopeasti pitää päättää, tinkimällä saatiin miettimisaikaa perjantaihin asti. Kävimme eilen katsomassa paikkoja ja taloa, jossa tarjottu asunto sijaitsee.

Taidamme muuttaa sinne. Vuokra on kolmanneksen pienempi kuin nykyinen ja asunto viisi neliötä isompi kuin nykyinen. Hämmästelen sitä, että vain yksi siis yksi ainoa bussi kulkee Jakomäen ja Helsingin keskustan väliä. Tulee heti riippuvainen olo. Toinen mikä oitis herätti huomiota, on välimatkojen pituus. Keskikaupungilla kaikki on lähellä. Maalaisemmissa paikoissa saa tarpoa eräänkin askeleen ennen kuin on perillä. Ehkä kunto nousee.

Googlasin kuvia Jakomäestä. Kamalia. Ihan kuin siellä ei olisi muuta kuin betonitaloja ja kiviä harmaassa säässä. Siihen täytyy saada muutos. Näin eilen ihan romanttista vanhan lähiön tunnelmaa: luontoa talojen välillä, talot siis etäällä toisistaan, talot vain kolmekerroksisia,...

Unelma Afrikasta

2010-02-04T22:20:00.000-08:00

Kirpputoriostos: Kuki Gallman Unelma Afrikasta.

Jossain vaiheessa tuskastuin perusteelliseen henkilöiden esittelyyn. Ja ehkä myös ylitsevuotavaan kehumiseen ja ylistämiseen. Luin kuitenkin loppuun. Luettuani mieleeni tuli, että kirja on ennen kaikkea kirja kuolemasta: ennen kuolemaa, sen aikana ja kuoleman jälkeen. Kerta toisen jälkeen.

No, Kuki onnistuu kyllä suuntaamaan katseen jännittävään afrikkalaiseen luontoon ja alkuasukkaisiin. Usein takaraivossa raivoaa ajatus: miksei hän kertaakaan kirjoita siitä järkyttävästä erosta rikkaiden uudisasukkaiden ja rutiköyhien afrikkalaisen välillä. Miksei hän kyseenalaista omaa etuoikeutettua asemaansa?

Teatterissa

2010-01-30T22:15:00.000-08:00

Olimme eilen Tarjan kanssa teatterissa. Petra von Kantin katkerat kyyneleet; Fassbinderin draamaa ja huumoria parhaimmillaan. Vaikkakaan hänen tuotantonsa ei ole minulle läpikotaisin tuttua. Näyttelijät olivat loistavia rooleissaan ja saivat aikaan mukaansa tempaavan tunnelman. Jännittävin roolihahmo näytelmässä on mielestäni Petra von Kantin palvelijattarella. Hänellä ei ole ainoaakaan vuorosanaa, mutta ilman sanojakin hän koskettaa yleisöä kiintymyksellään emäntäänsä kohtaan. Kaiken kaikkiaan loistava esitys, kannattaa käydä katsomassa.

Imukkeista vielä

2010-01-20T09:33:00.001-08:00

Päivitin tietoja ja kuvia aiempaan tekstiin koskien ihania imukkeita Pajazzon kaupassa.

Jos kärsivällisyys riittää, Pajazzon kotisivuja voi jo käydä kurkkaamassa. Paljon puuttuu vielä, ihan pian täydentyy: Tupakkakauppa Pajazzo.

Helsinki Vintage

2010-01-15T04:56:00.000-08:00

Jo Gildakin aikoinaan, niin mekin ihanat naiset ja komeat miehet nyt.
Imukkeita savukkeelle ja pikkusikarille tyylillä ja tyylikkäille.
Sytyttämiseen tai kahvipöydän komistukseksi kunnostettuja upeita, Imcoja ja muita aidosti vanhoja sytyttimiä.
Piippuja ja tarvikkieta piippumiehelle ja -naiselle.
Jenkkikassi, iso ja pieni, isolle ja pienelle käteen keikkumaan.

Tule tapaamaan meitä Vintagetapahtumaan 7.3. Kaapelitehtaalle.

Hyvää syntymäpäivää Johanna!

2010-01-11T10:11:00.000-08:00

Johannan viiskymppisiä juhlittiin lauantaina. Aidot Myrnat, oi. Uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, opettajia, hoitotyön ammattilaisia, suomenruotsalaisia, laihoja ja laihduttavia, Amerikassa konferenssimatkalla käyneitä.
Nauravia voileipiä ja neljä erilaista täytekakkua, mmm... Ja aitoa shampanjaa. Hienot kulpat, nautinnollinen maku ja pullossa hieno etiketti. Pientä kisaa käytiin siitä, kuka saa viimeisen lasillisen.
Vantaalla oli todella kylmä, pakkanen paljon purevampi kuin Helsingissä meren rannalla.

Laatikko ja minä

2010-01-10T09:34:00.000-08:00

Hei, mahduks mä tähän ihanaan laatikkoon?

Ääh, noh,..

Pistetään mahtumaan. Kyllä tämä toimii.

Ylellistä

2010-01-08T04:31:00.000-08:00

Sain joululahjaksi ylellisen jalkahieronnan. Huomenna...

http://www.felicite.fi/

Joulu

2009-12-30T10:26:00.000-08:00

Taidetta jäällä

2009-12-20T21:54:00.000-08:00

Juuri ja juuri jäätynyt meri, kova puuskainen tuuli ja pölyävä lumi.

Imukkeet eli holkit

2009-12-14T20:53:00.000-08:00

Tässä hienot savukkeen tai pikkusikarin imukkeet, jotka sain Pajazzoon myyntiin. Ne ovat 10 - 45 cm pituisia, kullan, hopean ja mustan värisiä. Osaan voi laittaa filtterin. Muutamassa on Swarovski-kivi. Hinnat välillä 5,5 - 26 euroa. Lisäksi myyn puisia imukkeita 10 kappaleen pakkauksessa.

Osa kuvista on hieman suttuisia. Teen juuri kotisivuja Pajazzolle, sinne pitäisi saada parempia kuvia. Lähden nyt aamulla Heinon tukkuun ja sitten kymmeneksi kaupalle. Yllättävän monena päivänä teen yritykselle töitä muunakin aikana kuin kaupan aukioloaikana. Nyt suuntaan ulos pakkaseen, meidän mittarissa oli (10 kerrosta maan yläpuolella) -13 astetta.

Ylläolevat ovat Denicotean imukkeita, joihin voi laittaa filtterin. Yksi filtteri tulee uuden tuotteen mukana. Kokomusta maksaa 5,50 ja kullan ja hopean väriset 7,90. Jälkimmäisiä on kahta pituutta: 7,8 cm ja 9 cm.

Elegantit ihanat, 10 cm tai 12 cm. Savukkeen tai pikkusikarin loppu tuupataan imukkeen mekanismilla pois.

Jalokiviä...

Kokonaan kullan ja hopean väriset teleskooppi-imukkeet eivät mahtuneet avattuna kuvaan: 45 cm.

Rakkaudesta

2009-12-09T22:40:00.000-08:00

" Mitä on rakkaus? Rakkaus ei ole idealisaatiota. Rakkaus tarkoittaa, että sitä hyväksyy rakastamansa henkilön kaikkine epäonnistumisineen, tyhmyyksineen ja syylineen päivineen. Tämä henkilö tekee elämästäsi elämisen arvoista. Näet täyttymyksen epätäydellisyydessä itsessään. Ja näin meidän tulisi oppia rakastamaan myös maailmaa.!

- HS 1.2.1009 Slavojzizek -

Huomautus. Elämän tulee olla elämisen arvoista ihan itsessään, ei kenestäkään ihmisestä riippuen.

Kynttilä

2009-12-08T22:39:00.000-08:00

Tästä tulikin hieno.
Keittiön pöydällä, usein aamupalalla, poltamme olohuoneen kynttelikön loppupätkät. Kun uuden pätkän liimaa edellisen päälle juuri, kun se on sammunut, jää uusi kynttilä hyvin kiinni. Taideteos on syntynyt.

Ensimmäinen

2009-11-30T22:19:00.000-08:00

Ensimmäinen oven avaus, ensimmäinen valojen napsautus päälle. Ensimäinen pohjakassa. Ensimmäinen asiakas kävi jo eilen aiemman yrittäjän lähdettyä avainten luovutuksen ja halauksen jälkeen auto täynnä tavaraa.

Mistä kaikki alkoi?

2009-11-25T06:06:00.000-08:00

Joskus loppukesästä Siltasaari-lehdessä oli juttu Tupakkakauppa Pajazzosta teemalla harvinaiset ammatit. Jutussa nykyinen omistaja kertoo etsivänsä kaupalle jatkajaa. Minä reippaana tyttönä astelin kauppaan ja kerroin halukkuudestani ostaa liiketoiminnan, ja että rahaa ei kylläkään ole. Kauppias sanoi, että noh, käypä täällä katselemassa kaupantekoa. Ei päätetä näin nopeasti.

Hui. Niin sitten kävin joka viikko muutaman tunnin kaupassa, istuen penkillä ja seuraten tapahtumia. Ja puhelemassa kaikenlaista, kun asiakkaita ei ollut. Usean viikon jälkeen sain kuulla, että kauppias myy kaupan juuri minulle, ei muille tarjokkaille. Ehkäpä siksi, että haluan säilyttää kaupan sellaisena kuin se nyt on. En esim. aio aloittaa liiketilassa eläinkauppaa.

Olin ratketa ilosta. Ensin Pantetti- ja rekisterihallitukseen päivittämään jo omaavani Y-tunnuksen tiedot. Useita käyntejä PRH:ssa. Tiedon etsintää yrityskaupasta, verotuksesta ja kaikesta yrittämiseen liittyvästä. Mikä on prokura? Mitä kauppakirjassa pitäisi lukea?

Sitten miettimään, mistä saisin lainaa, että voisin maksaa pyydetyn kauppahinnan. Kävin Uusyrityskeskuksessa, Naisyrittäjyyskeskuksessa, Nordeassa ja Sammossa. Lainahakemukset netissä eivät tuottaneet tulosta. Naisyrittäjyyskeskuksen tuki oli arvokkainta, suurkiitos. Siispä Naisyrittäjälaina-anomus Finnveralle. Sitä varten piti tehdä erilaisia laskelmia (on muuten haastavaa suunnitella myyntejä ja katteita toiminnalle, jota ei vielä edes tee!) ja liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintasuunnitelma osoittautui erittäin työlääksi tehdä, huh. Monta viikkoa ärhäsin ja kävin noissa neuvontapaikoissa.

Riemuitsin myös silloin, kun vihdoin lähetin lainahakemuksen Finnveralle. Ja sitten vasta repesinkin, kun sieltä soitettiin, että tulehan käymään. Hyvä merkki? Kyllä oli, suunnitelmat saivat hyväksynnän. Pari päivää käynnin jälkeen tuli tieto, että laina on myönnetty. JIPPII!

Aika meinasi loppua kesken: starttiraha-anomus pitäisi jättää ja työvoimaviranomaisten tehdä päätös ennen kuin toimintani alkaa, 1. 12. 2009. Lisää laskelmia, kauppakirjan ja vuokrasopimuksen tekoa, kaksi käyntiä työkkärissä. Tänään kuulin, että starttiraha on minulle myönnetty. JIPPII!

Joka ikisessä välissä olen saanut pelätä ja jännittää. Kaksi kuukautta pelokasta ja vatsaa kirpistelevää prosessia. Koska olen päässyt tavoitteeseeni ja työ on siis kannattanut, voin olla tyytyväinen nyt. Tosi työ alkaa tietenkin sitten, kun aloitan oikeasti yrittäjänä ja olen itse vastuussa kaikesta.

Mitä sitten nyt? Kotisivut, pohjakassa ja sähkösopimus ja muita sopimuksia. Olen kaupalla joka päivä imemässä oppia nykyiseltä omistajalta. Tänään avasin yritykselleni pankkitilin.

Jos olet yrittämistä haaveillut, kannustan hakemaan lainaa Finnveralta. Työlästä, mutta ilmeisen mahdollista. Yrittäjäsiskonikin on saanut sieltä lainaa.

PS. Kaiken tämän keskellä kohdunpoistoleikkaus.

Vaatteet vievät iholle

2009-11-23T22:05:00.000-08:00

Helsingin sanomat tänään
Veikko Halmetoja arvioi Valokuvanäyttelyn: Aurora Reinhard & Elina Relander, Valokuvagalleria Hippolyte, Helsinki.

"...Reinhard onnistuu videoissaan havainnollistamaan sukupuolen ulkoisiin tunnusmerkkeihin sisäänrakennetun henkisen vankilan...."

Sisäänrakennetun? Valitaanko mm. vaatteiden, korujen myötä se vankila, tietoisesti tai tiedostamatta? Kehoa ei voi valita. Voiko tunnusmerkeille antaa uusia merkityksiä omalla persoonallaan?

Haaveesta totta

2009-11-23T07:38:00.000-08:00

En olisi uskaltanut kolme kuukautta sitten ajatella, että voisin päästä tavoitteeseeni. Mutta nyt olen sen tehnyt: 1.12. 2009 olen tupakkakauppias. Tupakkakauppa Pajazzo on perustettu 60-luvulla ja olen sen kolmas omistaja. Osoite on Fleminginkatu 8, 00530 Helsinki, lähellä Karhupuistoa. Kotisivuja kaupalla ei vielä ole, mutta kerron kun ne ovat valmiit.

Tässä makupala, jatkossa kerron lisää. Nyt en tiedä itkeäkö vaiko nauraako. Mutta se on todistettu, että vahvalla ajattelulla ja työnteolla voi saavuttaa haaveensa.

Minun jouluni - joulukortit

2009-11-05T03:07:00.000-08:00

Pienperheyhdistys tekee hyvää työtä yhden vanhemman perheiden auttamiseksi. Valitettavasti en osannut laittaa kuvaa korteista tähän, mutta hienoja lasten piirustukset ovat. Eikä hinta huimaa. Osta sinäkin ja tue tärkeää toimintaa. Tilaaminen on tosi helppoa, katso ohje alta.

Yhdistyksestä lisää täältä: http://www.pienperhe.fi/

Näitä kortteja et saa mistään muualta!
Joulukorttien piirustuskilpailuun saimme lapsilta monta värikästä ja iloista piirustusta. Näistä piirustuksista on painettu kymmenen kortin joulukorttisarjoja. Korttien tuotto käytetään yhdistyksen toimintaan, joten samalla olet mukana tukemassa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.
Kymmenen erilaisen kortin paketti maksaa vain 5 €!
Joulukortteja voit ostaa suoraan yhdistyksen toimistolta tai tilata ne kotiisi.
Tilaaminen on helppoa ja saat kortit suoraan kotiisi:
ilmoita tilauksesi, nimesi ja osoitteesi Pienperheyhdistyksen toimistoon puh. (09) 720 6810 tai sähköpostilla info@pienperhe.fi
maksa tilauksesi yhdistyksen pankkitilille Sampo 800018-1436453 käyttäen viitenumeroa 2011 maksun saatuamme postitamme kortit sinulle

Aurinko nousee

2009-11-04T00:20:00.000-08:00

Synkkä on marraskuu, pimeää riittää. Mutta näin hieno auringonnousu tänä aamuna! Ei anneta synkkyydelle periksi.

Sukupuolitestejä

2009-10-28T07:12:00.000-07:00

Vihdoinkin ihmiset ovat ymmärtäneet, että useimmat kuuluvat jonnekin sinne homo-hetero-akselin välille tai ulkopuolellekin...

Helsingin Uutiset etelä-painos 28.10.2009

Valkoinen kupla

2009-10-23T01:23:00.000-07:00

Tiina tilaa lehtiä. On onneksi jo lopettanut tilaamisen, mutta vielä on voimassa Me Naiset -lehden tilaus. Siispä sitä luetaan.

ViikonOlennaiset sivu on minusta kamala, hörvelöitä juttuja joltain älyvapaalla huumorintajulla varustetulta tyypiltä, öh, Virpi Salmi.

Mutta nyt oli juttu, josta olen samaa mieltä:

Valkoinen kupla

Hyh hyh, tupakkia ei saa polttaa eikä varsinkaan sen pakkauksesta saa näkyä, millaisia inhottavia pökäleitä rasia sisältää. Samalla logiikalla kansalaisten terveyttä voi edistää myös näin.

1. Pakataan myös makkara ja porkkana valkoisiin paketteihin. Ihmiset ostavat vahingossa porkkanana käyrän sijaan.
2. Maalataan kaikista lentokoneista lentoyhtiöiden logot piiloon. Kukaan ei löydä oikealle lennolle, lentäminen loppuu ja ilmasto pelastuu.
3. Peitetään kebabpaikkojen ikkunat valkoisilla teipeillä.
4. Piilotetaan liikennemerkit, koska ne kannustavat yksityisautoiluun.
5. Kastetaan viinerit sekä lihapiirakat kalkkimaaliin.

Unta

2009-10-22T02:01:00.000-07:00

Viime yönä olin aikuisen tyttäreni kanssa pienen paikkakunnan lentoasemalla sijaitsevassa hotellissa. Olimme osa isoa ryhmää. Tuli lähtöpäivä. Huomasin, etta kaikki muut paitsi me ja yksi mies olivat jo lähteneet lentokoneelle.

Hirveää: emme ole vielä pakanneet rinkkojamme, tavarat hujanhajan. Tytär ei pistänyt tikkua ristiin. Minä pakkasin molemmat rinkat. Huhkien ja häärien, minuutti kerrallaan. Aikaa tähän meni tasan puoli tuntia.

Urakan jälkeen arvelin, että ehkä vielä ehdimme koneelle. Pyysin mieheltä, että hän näyttäisi, missä se lentokone on. Mies sanoi ulko-ovella, että ei hän ole menossa koneelle, hän asuu ihan vieressä.

Hiki valui. Missä lentokone? Vasemmalle: järvenranta. Takaisin. Oikelle: pelto. Emme ehtineet. Heräsin.

Stressiä?

Naisen kivitys

2009-10-15T04:31:00.000-07:00

Saimme Tiinan kanssa kutsun ennakkonäytökseen ja käytimme sen ilolla vastaan. Naisen kivitys -elokuvan ensi-ilta on huomenna.

Tässä tietoa elokuvasta:

Vuonna 1986 Iranilaisessa kylässä ranskalaisen toimittajan sanelimeen tallentuu erään kylän asukin, Zahran, järkyttävä paljastus epäoikeudenmukaisen ja julman kohtalon kokeneesta Sorayasta.

Dramaattinen, tositapahtumiin perustuva kertomus viattomaan naiseen kohdistuvasta sorrosta ja epätasa-arvosta sekä rohkeasta yrityksestä saattaa yhteisön järkyttävät salaisuudet maailman tietoon.
Perustuu kansainväliseen bestselleriin.

NÄYTTELIJÄT:Jim Caviezel, Shohreh Aghdashloo
K-15, 114 min
Ensi-ilta 16.10.2009

Amerikkalainen OHJAAJA Cyrus Nowrasteh

* Ensinnäkin ihmettelen taas kerran elokuvan nimen suomennosta. Alkuperäisessä nimessä puhutaan Sorayan kivityksestä. Suomalainen nimi tekee aiheesta yleisemmän tason asiaa eikä tietyn henkilön tarinaa. Ärsyttävää.
* Emme suosittele elokuvaa heikkohermoisille. Elokuva kertoo juuri siitä, mitä nimi on, kivityksestä. Kivitys näytetään armotta kokonaisuudessaan ja läheltä. Mutta parasta on se, että surmaan johtavat syyt, ihmisten motivaatiot, manipulaatiot, naisten avuttomuus ja sankarihenki ja paljon muuta näytetään myös armotta ja läheltä. Varaudu kuitenkin pahoinvointiin.
* Suosittelemme elokuvaa niille, jotka eivät ole kuulleetkaan naisten kivitysrangaistuksesta tai ylipäätään joissakin maissa harjoitettavasta sharia-laista. Silmäsi aukenevat.
* Ohjaaja oli haastateltavana ennen elokuvaa. Hän kertoi olleensa Iranissa viime kesänä. Naiset olivat järjestäneet mielenosoituksen jotakin, en enää muista, mitä vastaan. Poliisi hakkasi ja murhasi naisia suoraan kadulle, näin ohjaaja kertoi. Siis viime vuonna! Hän myös muistutti, että brutaalia, naisia alistavaa, sharia-lakia noudatetaan vielä useassa maassa.
* Olemme samalla onnellisia, että emme elä missään näistä maista ja samalla hävettää oma onnekkkuutemme. Monella naisella ei ole pienintäkään vaikutusvaltaa omaan elämäänsä eikä kehoonsa. Samalla moni mies käyttää järjestelmän mahdollisuuksia sikana olemiseen. Yök!

Savurenkaita

2009-09-25T00:14:00.000-07:00

Luin Juha-Pekka Koskisen kirjan: Savurenkaita. Kun patruuna Bogdanoff tehtaan perusti. Tupruttelu ja tupakkatehdas kirjassa kiinnostivat.

Lukeminen oli helppoa. Pidin siitä, että kirjailija ei selitä kaikkea auki vaan osa asioista jätetään pienten, mutta riittävien vihjeiden varaan. Samoin hän ei brassaile historian tuntemuksellaan. Ajankuva välittyy tekstissä sujuvana osana tarinaa. Vaikka juttu on minusta hieman pitkästyttävä, on kirjalla paikka tulevassa tupakkakaupassani.

Hyvästit

2009-09-13T01:20:00.000-07:00

Teltan haku Kaunissaaresta oli helpompi juttu kuin ennalta arvelimme. Nyt tosin putsaaminen ja kuivaaminen on vielä edessä. Löysimme elämämme ensimmäisen runsaan suppilovahveroapajan. Sienikori täyttyi vauhdilla. Siellä olisi niitä lisää jollekin veneilijälle.

Ravintola Kipparin kajuutta tarjosi kaikille lohikeittoa. Meiltä meni tarjous ohi ja söimme valkosipulileikkeet. Ärhäkkää valkosipulia tällä kertaa.

Lopuksi muutama fiilistelykuva. Ensi kevääseen Kaunissaari!

Viimeinen kerta

2009-09-08T21:26:00.000-07:00

Kaunissaaresta on haettava teltta sun muu roipe ensi viikonloppuna pois. Venekuljetus lopettaa. Voisi kyllä hyvin jatkaa kuukauden vielä, ilmoissa piisaa. Kaunissaaren ravintolakin palvelee kuun loppuun.

Sienet ovat olleet kiinnostuksen kohde parina viime kertana. Ostimme tämän aivan mahtavan opaskirjan:

Aika mahtava on tämä lakritsirouskukin.

Sunnuntaina Vartiosaaripäivä

2009-08-13T01:08:00.000-07:00

Ensi sunnuntaina 16.8. klo 11-16 on Helsingin Vartiosaaressa hieno tapahtuma. Katso lisätietoja täältä ja tule mukaan!

Uusi kamera

2009-08-09T09:49:00.000-07:00

Canon EOS 500D. Opettelemista. Pettymys, ei taivu mihin vain. Pitempi putki ja makrolinssi on ainakin vielä hankittava. Tässä iltanäkymää makuuhuoneen ikkunasta.

Hyvästi

2009-08-06T21:28:00.000-07:00

Tänään viimeistä päivää tässä työhuoneessa. Ikävä tulee verhoja ja mattoja. Ihana vaihtaa työpaikkaa, parempaan, arvelen.

Nahkatakki

2009-07-27T08:43:00.001-07:00

Kun minä pukeudun tähän nahkatakkiin, naiselliset piirteeni korostuvat, olen enemmän femme. Kun Tiina pukee saman takin ylleen, hänen maskuliiniset piirteensä korostuvat, hänestä tulee butchimpi. Jännä juttu. Takki on ihana.

Onnettomuus

2009-07-25T00:06:00.000-07:00

Satoi kaatamalla eilen illalla. Tulimme kotiin puoli kymmeneltä. Ikkunastamme näkyy Sörnäisten rantatielle. Useita kertoja vuodessa todistamme vastaavanlaista näkyä. Tällä kertaa yksi auto oli ihan rutussa ja puu kaatunut. Toinen auto oli ajanut toisen perään kiinni. Kuvassa ruttuautoa nostetaan kuljetusauton kyytiin.

Miksei opita, ajonopeus tilanteen ja sääntöjen mukaiseksi!

Hyttysiä

2009-07-21T03:41:00.000-07:00

Lomalla Kaunissaaressa saimme seuraa kesän hyttysistä. Ensimmäinen kerta kun telttaillessa niistä oli oikeasti riesaa. Minä hermostun hyttysistä erityisesti, Tiina ottaa lunkimmin.

Olimme kyllä ajatelleet ennen saareen lähtöä hyttysiltä suojautumista. Tarjolla olevat hyttyshatut tuntuvat olevan ihan tyhjän kanssa: liian pieniä ja suojaavat arveluttavasti (miten verkon alareuna?).

Tarjoustalosta ostimme hyttys-/hirvikärpästakit. Tunne oli mahtava, kun äkkäsimme ne hyllyssä! Verkkotakki, jossa on huppu. Hupussa kasvojen ympäri ja kaulan ympäri menee vetoketju. Hihansuut ovat tiukat ja takin helmassakin on kiristettävä kuminauha. Takkien toimivuus epäilytti aluksi. Ensimmäisessä käytössä jostain syystä minun takkini SISÄPUOLELLA oli hyttysiä. Niitä sitten hädissäni mäiskin takin läpi kuoliaaksi. Vieläkään en tiedä, menivätkö ne sinne pukemisvaiheessa vai olisivatko kiivenneet alakautta ylemmäs. Jatkossa sitten huolehdimme pukemisesta hyttysvapaalla alueella ja helman kuminauha laitettiin tiukalle. Keräsimme litran metsämansikoita näin puetut takit päällämme ja hyvin toimivat.

Lisäksi ostimme savukiekuroita ja kotoa lähti mukaan hyttysmyrkkysuihke. Näitä oli jo teltalla, mutta mukana tuodut pääsivät pian käyttöön. Teltalla on myös puremaan viilentävä geeli, hyvä tuote sekin.

Ensin luulin, että hyttysiä ei ole, jos aurinko paistaa kuumasti. Hevon pylly, ei ole totta. Eniten vaikuttaa tuuli. Kun tuulee, hyttysistä ei ole vaivaa. Kun ilma seisoo, ne villiintyvät. Viikon aikana oli kaksi tyyntä, merellä peilikirkasta kaunista iltaa… Turvassa hyttysiltä on myös kallioilla ja laitureilla, saaren tuulisemmilla ulokkeilla. Jostain syystä ravintolan piha-alueella ei myöskään ole mainittavasti hyttysiä. Saaren sisämaassa niitä sen sijaan on. Erityisen pelätty paikka on metsätien loppupää, kosteikkoja ja pusikoita. Jos ei ole suojautunut etukäteen, auttaa hyttysiä karkuun juokseminen. Sen verran hitaita ovat.

Oma episodinsa oli telttaan meneminen. Ensin yritimme rynnätä nopeasti ja mahdollisimman pienestä aukosta sisään. Muutamia hyttysiä livahti silti aina sisään. Ne oli tapettava ennen lepäämistä. Myöhemmin pehmeän alustan kaipuussa (nojatuoli olisi nautinto!) kokeilimme teltassa istumista rohkeasti ovi aivan avoinna. Ihme: ei hyttysiä. Muutaman tulijan lentosuunnan sai muutettua tennislyönnillä vastapäiväiseen suuntaan. Ihanaa.

Kun kerran siirsin rinkkaa teltassa, oli ollut pari päivää paikoillaan, sen takaa pöllähti pari hyttystä. Mitä ihmettä? Eivätkö ryntääkään puremaan vaan asettuvat asumaan? Pari päivää seurailimme jo aterioinutta hyttystä. Se lenteli teltan sisäpuolella kattoa vasten, eikä ollut meistä yhtään kiinnostunut. Liekö etsinyt munimispaikkaa. Munivatko hyttyset?

Hyttysten pistot kutisivat eri tavoin. Huomasimme, että esim. kasvoissa ja kämmenissä olevat pistot lakkasivat kutiamasta melkein saman tein. Nilkoissa ja pakaroissa ja muualla kehossa ne vaivaavat pitempään. Vessareissut olivatkin jossain määrin stressaavia. Vaikea huitoa takalistosta hyttysiä istunnon aikana.

Suikun/pesun jälkeen pistot eivät juurikaan kutia. Hionneella iholla tai likaisena ne tuntuvat vaivaavan enemmän. Saunassa harjalla tai karkealla vampulla peseminen tuntuu niiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa emme saaneet punkkeja. Hyvä niin.

Mustat kalat

2009-07-16T09:07:00.000-07:00

Luin Kaunissaaressa Eeva Tenhusen Mustat kalat -kirjan loppuun. Tiina arveli, että siinä olisi ollut jotain lesboaineistoa, mutta ei ollutkaan. Tätä on kaiketi Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka -teoksessa.

Kirja oli kuitenkin vetävää ja viihdyttävää luettavaa. Oikeastaan mitään häiritsevää ei kerronnassa ollut. Hauskoja entisen ajan merkkejä oli muutama. Oppaan kävivät tämän tästä opashuoneessa "parilla savukkella". Sisätiloissa ja aina kaksi savuketta. Miesten ja naisten välisten roolien kuvaukset kielivät myös ajan kulumisesta.

Oluella...

2009-07-05T00:26:00.000-07:00

Wäiskissä.

Punkkeja

2009-06-24T01:23:00.000-07:00

Voi hitsi, nyt meiltä molemmilta on löytynyt punkki. Tiinan jalasta sellainen löytyi juhannusaunassa ja Tarjalta tänään aamulla. Kaunissaaresta molemmat.

Tarja sai viime vuoden juhannuksena punkin vatsaansa päivämatkalta Kaunissaaresta. Silloin infosta sanottiin, että "ei täällä ole punkkeja...". Kyllä on!

Telttailun sivuvaikutuksia.

Ikimuistoinen Juhannus

2009-06-23T05:19:00.001-07:00

Juhannus Kaunissaaressa oli hieno. Perjantaina aloitimme kauppalaiva Christinassa käynnillä. Tunnelmaa....

Illalla yhdeksältä sytytettiin kokko. Katsojia oli rannalla ja veneissä paljon, järkkäreillä kädet täynnä työtä. Kokon lämpö poltti ihoa todella pitkälle, ainakin noin 20 metrin päähän. Olo oli oudon pakanallinen....

Lauantaina oli naisten ja miesten yleiset saunavuorot. Ennen saunaa paistoimme nälkäämme grillissä makkarat. Saunaan mennessä kysyimme infosta erään tavarakasan eli hylätyn telttapaikan kohtaloa. Saimme kuin saimmekin luvan siitää telttamme siihen....

Paikka on aivan ihana! Tässä sunnuntaiaamun ensimmäinen näkymä heräämisen jälkeen.

Sunnuntaina teimme retken saaren ympäri. Yhtäkkiä huomasimme oudon näyn: kuin pilvi olisi pudonnut meren päälle. Sumu nousi kiilamaisesti avomereltä. Onneksi se ei kestänyt kauan, ehkä pari tuntia. Siinä ajassa ehdimme kuulla monen laivan torven ujellusta sumussa selvitäkseen.

Valkoposkihanhilla, lokeilla, sorsilla, joutsenilla ja monilla muilla linnuilla on nyt poikaset. Tämän lähemmäksi joutsenia en päässyt, sen verran ärhäkästi emo suhisi.

Saaren tämänhetkistä kukkaloistoa. Metsämansikoiden kypsymistä odotamme vesi kielellä...

Kuusen maanmyötäinen kasvutapa oudoksuttaa.

Se olikin turpa

2009-06-15T04:00:00.000-07:00

En tiennyt ennen tämän nimistä kalaa, mutta taisi iso särkemme ollakin turpa.

Kalajuttuja

2009-06-14T23:30:00.000-07:00

Eilen sunnuntaina ongimme Kivinokassa. Uudet onget olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Madotkin luikertelivat hengissä, vaikka sitä vähän epäilimme (mitä tapahtuu madonpalasille?). Auringon laskiessa saimme enimmäkseen pikku sinttejä, ilmeisesti särjenpoikasia. Ne pääsivät takaisin mereen (mitä tapahtuu kalalle, jonka leuassa on reikä?). Kolme pikkuahventa, kaksi keskikokoista särkeä ja yksi iso särki hyväksyttiin saaliiksi. Ongen koukku oli jäänyt ison särjen (ehkä 300 g?) kieleen, iso sekin, kiinni. Irrotusyritykset johtivat siihen, että siima katkesi. Tyhmiä nämä nykyajan koukut: ne on puristettu siimaan kiinni, eikä siis niitä voi siirtää toiseen siimaan. On siis otettava koko uusi setti siimaa, kohoa, painoa ja koukkua käyttöön.

Kalat perkasimme ja paistoimme ne uunissa suolattuna ja tilillä maustettuina. Ison särjen sisään mahtuivat yhtä lukuun ottamatta pienet kalat. Ahvenen maku on hyvä, mutta kalat olisivat voineet olla isompia. Särkeen emme ihastuneet. Sen liha muistutti pikkuisen löysää turskan lihaa ja ruotoja oli liikaa. Jos opimme jonkin erinomaisen kalapullaohjeen, niitä voi kalastaa, ei muuten. Jos kalastusinto säilyy, pitänee hankkia virvelit ja luvat. Niillä saisi isompia kaloja.

Kaiken kaikkiaan oli jännää: ensimmäistä kertaa Helsingissä ja yhdessä ongella. On ihanaa huomata uusia asioita, joista molemmat tykkäävät.

Maijan taidekahvilassa söimme sämpylät ja munkkikahvit. Yrityksistä huolimatta makkaranpaisto ei märillä puilla onnistunut. Makkarat ja salaatti palasivat siis repussa kotiin.

Sambaa!

2009-06-14T00:15:00.000-07:00

Satuimme sopivasti Samba-karnevaalin reitille lauantaina. Jalassa juuri ostetut kesähousut, kädessä kaksi ongenvapaa, repussa puukko ja purkillinen lieroja sekä Kauppatorilta ostetut kesäkeittoainekset (mahtavan hyvää soppaa syötiin sitten kotona).

Yllättävän vaikeaa oli kuvata ihmisten päiden yli käsi pystyssä. Jotain kuitenkin syntyi. Eniten harmittaa tuo "päätön" mies, hän oli valloittavasti täydellinen irstailija valkoiseksi kalkittuinen kasvoineen. Yhtään kuvaa ei ole ihanista rehevistä naisista, toisilla peittävämpää, toisilla vähämmän vaatetusta yllään. Vanhemmista tanssivista rouvista on yksi kuva, heitä oli monta viehkoa leidiä. Kuvaamatta jäi myös musta lintunainen, korkealle nostettuna auton perässä. Tai ne kaksi raskaana olevaa kiharatukkaista naista, jotka tanssivat vieretysten valkoisissa pitkissä mekoissaan oranssi kukkahuivi lanteilla, suloista!

Mietittiin, että onpa Lolan näköinen nainen autossa vilkuttamassa, hänhän siinä oli ja Wilson Kirva toisena kuninkaallisena.

Malkasaari

2009-06-08T04:25:00.000-07:00

Eilen sunnuntaina vierailimme ensimmäistä kertaa Helsingin Malkasaaressa. Sinne ei ole vesiliikennettä vaan oma kuljetus on tarpeen. Ystävämme ovat innokkaista kalastajia ja heillä on vene. Niinpä matka sujui muiden vesikulkuneuvojen aaltoja väistellen hieman jännittäen. Oli myös hauska nähdä ystäviemme vene ensimmäistä kertaa.

Malkasaari on todella pieni Kaunissaareen ja Vartiosaareen verrattuna. Siellä on hieno keittokatos, kaksi grilliä, siisti vessa ja vuokrattava sauna. Auringonlasku oli yhtä ihana kuin muuallakin. Nautimme grillatun lihaisan ilta-aterian. Kaverit pystyttivät teltan ja jättivät sen saareen. Taitavat mennä viikon kuluttua saareen uudelleen ja yöpyä siellä.

Vaikka ystävämme uistelivat ahkerasti, ei kalaa tällä kertaa tullut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi on reissultansa tuonut vasta pyydettyä kalaa ja syönyt sitä. Parilta viime kerralta Kaunissaaressa olemme tuoneet nokkosia ja villiintyneestä puskasta raparperin varsia. Ostimme lauantaina Hakaniemen torilta raparperin taimen. Istutamme sen ensi viikonloppuna Kaunissaareen telttamme luo. Teltan edessä olevaan kantoon istutamme samoin lauantaina ostamamme Marketan.

Eilen aamupäivällä ja päivällä möimme tavaraa ja vaatteita pihakirpputorilla. Aika vähän kävi ihmisiä, mutta olimme myyntiin tyytyväisiä. Pylvästyräkkien taimet menivät hyvin kaupaksi.

Hellepäivä Kaunissaaressa

2009-06-01T10:36:00.000-07:00

Tähän alkuun kalliorantatunnelmia ja polkunäkymää. Tiina säikähti kallion koloon livahtanutta käärmettä.

Saaren kukkaloisto on vain monipuolistunut. Mikähän tämän on? Tiina arveli sen olevan jonkin sortin neilikka.

Metsätähti

Leinikki

Luonto on runsas ja rönsyävä, kuin tämä sireeni.

Vain vanhat puut vielä ponnistelevat lehtiensä kanssa. Nuoret naiset kiipeävät puun kainaloon.

Tunnistimme muutaman linnun, joiden seurailu oli mukavaa puuhaa. Näimme joutsenen ja lokkien lisäksi kalatiiran (upea lentäjä ja kalastaja!) ja meriharakan (vahvakontrastinen mustavalkea kuin Marimekon kangas). Yksinhuoltajasorsaperheitä nähtiin useita, 2- 6 poikasta kussakin. Jossain myös useampi naaras ja poikanen, kuin päiväkodissa. Missä urokset? Pari kaverusta tonki liejua rannalla muusta perheestä erillään.

Poikkea Helsingin rautatieasemalla

2009-05-26T02:55:00.000-07:00

Tervetuloa tutustumaan taidenäyttelyyn Helsingin rautatieaseman länsisiipeen 25.5.–7.6.2009.

Kehitysvammaisten Tukiliiton Asuntoja asunnottomille!-projekti (RAY) etsi "Asumisen arkea ja unelmia" julistekilpailussaan kehitysvammaisten ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia asumisestaan – sen arjesta ja unelmista. Kilpailuun lähetettiin maaliskuun aikana yhteensä 293 asumisen kuvausta eri puolilta Suomea.

Kilpailun satoa kootaan näyttelyiksi projektin toiminta-alueilla Uudellamaalla, Satakunnassa ja Kainuussa. Ensimmäinen näyttely pidetään Helsingin rautatieasemalla.

Vantaalaisen Heidi Haapalan kuvataidetyö ”Talon taivas” voitti julistekilpailun. Kuvataidekilpailun voittajatyön valitsivat kajaanilainen Anna Pyykkönen, arkkitehti Marco Casagrande, dramaturgi Anna Krogerus sekä Kajaanin taidemuseon johtaja Heikki Aranne. Raati kokoontui Kajaanissa huhtikuun lopussa.

Raadin jäsenet luonnehtivat voittajatyötä muun muassa näin: ”Se on kuin uni, se koskettaa välittömästi. Se on hyvännäköinen, huomiota herättävä, helposti hahmotettava ja toimii julisteena. Kuvaa voi tulkita hyvin monella eri tavalla.”

Tervetuloa!

Asuntoja asunnottomille!-projekti:
Susanna Heiniluoma (Satakunta) gsm 050 3811 061
Irma Huotari (kainuu) gsm 050 3811 060
Stiina Krogerus-Jalkanen (Uusimaa) gsm 050 3811 040
etunimi.sukunimi@kvtl.fi, http://www.kvtl.fi/

Europe in Action 2009, Minun elämäni! - konferenssi Tampereella 24.-27.6.2009 (www.kvtl.fi/mylife.fi)

2009-05-25T10:47:00.000-07:00

Tänne, ihanaan satumetsään....

Kaksi viikkoa sitten saaressa oli hurjasti valkovuokkoja, mutta ei yhtään rentukkaa. Mieletöntä, mitä kaksi viikkoa voi tehdä: nyt saari oli keltaisenaan rentukoita.

Lauantaina sade lakkasi saunomisen jälkeen. Kävelimme saaren toiseen päähän keittokatokselle ja grillasimme makkaraa. Tiina halusi esitellä lihaksiaan ja hakkasi seuraaville klapeja älyttömän isoista pöllinpätkistä.

Tyyntä myrskyn jälkeen...

Sunnuntaina kotiin. Sairaan hienot kumpupilvet.

Huomenna mennään taas. Sunnuntaiksi on luvattu hellettä. Villavaatteet jäänevät ensimmäistä kertaa kotiin. Tule sinäkin, suosittelemme!

Lauantai-iltapäivä terassilla

2009-05-17T02:20:00.000-07:00

Auringon heijastukset innoittivat meidät ottamaan muutaman oluen huuruisen kuvan. Tumma ja täyteläinen Chimay ei läpäissyt auringonvaloa joten se jäi pelkäksi makuelämykseksi.

Tunnistatko ravintolan? Massiiviset graniittiseinät tuovat jyhkeätä tunnelmaa ilta-auringon paisteiselle Juttutuvan terassille.

Kaunissaaren kesä alkoi

2009-05-11T09:14:00.000-07:00

8.-10.5.2009 vietimme Kaunissaaressa telttaillen. Norsölinen laiva kulki silloin ensimmäistä kertaa saareen.

Teltan pystytimme viikonlopun aikana kolmeen kertaan. Ensin tähän. Aika kiva paikka. Lauantaina iski myrskytuuli juuri tuhon rantaan avomeren puolella. Meidän piti sateessa ja yli 15 metriä kovassa tuulessa siirtää teltta suojan puolelle....

Tähän laitoimme teltan. Aikaa ei ollut miettiä paikka tarkkaan. Oli pidettävä huoli mm. siitä, että makuupussit eivät kastu. Paikka näyttää kuvassa pehmoiselta, mutta oli kaikkea muuta: rinteessä, kiviä ja kuoppia. Yön jälkeen olivat kyljet mustelmilla. Hassuinta on, että olosuhteista huolimatta, mm. siitä että lämpötila yöllä laski alle +5 asteen, nukuimme yhdeksän tunnin yöunet. No hieman heräillen, mutta kuitenkin.

Sunnuntaina alkoi vihdoin aurinko paistamaan. Pakkasimme tavarat rauhassa, söimme lounasta ja tulimme tälle ennalta katsotulle paikalle. Pohjoisen puoleinen ranta, varjoisa. Paikka vaikuttaa muuten hyvältä.

Mistä Kaunissaari on saanut nimensä? Ehkä kukkaloistostaan. Tässä valkovuokkoja ja (ilmeisesti) mukulaleinikkejä.

Valkovuokkoja joka paikassa.

Mukulaleinikki?

Kuka tietää, mikä kukka tämä on? Kimalaisen herkkupala.

Lisäksi useita muitakin kukkia, sellainen pieni keltainen ruohomainen kukka metsätiellä. Todella myrkyllinen näsiä kukki komeasti.

Kiikari oli kovassa käytössä. Tämä kaunotar on ostettu kirpputorilta.

Tiinan housunlahkeelle roiskahti vettä.

Osmankäämiä täynnä pähkylöitä valmiina tuulen lennätettäväksi. Vai olisiko homma jäänyt viime syksyltä kesken?

SÄHKÖPYÖRÄTUOLILLA AJAEN HAUKIPUTAALTA HELSINKIIN

2009-05-06T01:06:00.000-07:00

Marjut Korjolan mahtava tempaus, lue ja osallistu! Viestikirjeen voit pyytää lähettämään sähköpostilla meiltä ja varmasti myös Marjutilta.

SÄHKÖPYÖRÄTUOLILLA AJAEN HAUKIPUTAALTA HELSINKIIN

Tempaus on ollut minulla kauan haaveena ja nyt minulla on hyvä syy toteuttaa se.

Vammaispalvelulain muutos lisää vammaisten liikkumis- ja osallistumismahdollisuuksia. Uudistuvan lainmuutoksen myötä vaikeavammaiset saavat subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun, mikä tarkoittaa, että kuntien tulisi antaa vaikeavammaisille yksilöllisen tarpeen mukaan riittävästi henkilökohtaista apua. Lain myötä vaikeavammaisten tulisi pystyä henkilökohtaisen avun turvin liikkumaan ja osallistumaan myös kodin ulkopuolella.

Kuitenkin tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnat eivät ole huomioineet lain muutosta riittävästi. Tämän tempauksen toteutan yhteistyössä Kynnys ry:n ja Oulun läänin Lihastautiyhdistys ry:n kanssa. Tällä tempauksellani, haluan muistuttaa kuntia lain voimaan tulemisesta ja samalla kannustaa myös muita vammaisia uskaltamaan liikkumaan avustajan avulla kodin ulkopuolella. Ilman avustajiani minäkään en pystyisi toteuttamaan tätä haavetta. Tempauksellani pyrin saamaan myös julkisuutta ja tiedottamaan lihassairauksista ja avustajien tärkeydestä kaikille vaikeavammaisille henkilöille. Parhaillaan yritän löytää sponsoreita, jotka mahdollistavat minulle tämän tempauksen.

Matkani alkaa ma 8.6. klo 10 haukiputaalta ja päättyy Helsinkiin 16. tai 17.6. Matkaa kertyy pyöräteitä pitkin reilut 650 kilometriä. Se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että 12 tuntia ajetaan ja 12 tuntia levätään joka vuorokausi. Matkani suunnittelun olen aloittanut jo nyt ja se vaatii lukemattomien asioiden valmistelua. Matkani edistymistä ja tarkempaa aikataulua eri paikkakunnilla olosta voi seurata netistä.

TEMPAUKSEN REITTI 6. – 16.6.2009 Haukipudas, Oulu, Kempele, Tupos, Alatemmes, Haurukylä, Temmeksen kk, Jokikkylä, Rantsila, Hyttikoski, Sipola, Pulkkila, Leskelä, Kärsämäki, Venetpalo, Nuttuperä, Ruhkapperä, Jokikylä, (Pyhäjärvi), Emolahti, Oravankylä, Rönnynkylä, Pihtipudas, Ilosjoki, Löytänä, Viitajärvi, Taimenniemi, Viitasaari, Jurvansalo, Niinilahti, Hakala, Maso, Konginkangas, Liimattala, Mämmenkylä, Äänekoski, Rotkola, Suolahti, Vatia, Kuusaa, Laukaa, Vihtavuori, Leppävesi, Vaajakoski, Oravasaari, Viisarimäki, Leivonmäki, Savenaho, Tammilahti, Joutsa, Rusi, Ansio, Ruskeala, Hartola, Ositankulma, Onkiniemi, Lusi, Heinolan kk, Heinola, Sinilähde, Vierumäki, Mäkelä, Ahtola, Lahti, Renkomäki, Herrala, Luhtikylä, Souri, Kaukalampi, Soukkio, Mätsälä, Haarujoki, Parnainen, Kerava, Vantaa, Helsinki.
Tarkoitus on. että matkan ajan kuljetan mukanani viestikirjettä, johon ihmiset voivat tulla kirjoittamaan nimensä reitin varrella olevilla paikkakunnilla ja minusta olisi mahtavaa, jos vammaiset henkilöt tulisivat tempaukseen mukaan ja vaikka ajelemaan jonkun matkaa minun mukana jos intoa riittää.

Toivon, että jokainen joka saa tämän viestin ja kannattaa ajatusta, voisi auttaa minua kerämään allekirjoituksia ja toimittamaan ne minulle 5.6. mennessä. Allekirjoituksia voi toimittaa minulle myös maililla. Viestikirje tullaan luovuttamaan Helsingissä jollekin valtiovallan henkilölle.

Toivon, että tätä viestiä levitetään mahdollisimman laajalle

Yhteistyöterveisin Marjut Korjola,
marjut.korjola@kynnys.fi, 040-522 9977

-- Marjut Korjola
aluesihteeri
Kynnys ry

Pyörällä Puistolaan ja takaisin

2009-05-05T06:46:00.000-07:00

Ihan liian pitkä rupeama näin yhtäkkiä! Paluumatkalla Tarjan voimat loppuivat täysin ja hän lensi nurin. Nyt on polvi ja kyynärpää ruvella. Väittää näin jälkeenpäin, että oikeastaan rupisesta olemuksesta saa kicksejä, että tuntuu siltä että on oikeasti tehnyt jotain. No, matkan puolivälissä Malmilla kyyneleet valuen, kädet vapisten meni hampurilainen suuhun. Pienen levon jälkeen jaksoivat fillaroida kotiin.

Tiina lohdutti, että on hänkin kaatunut lukematomia kertoja. Ja kertoin, että jalat olivat hänellänkin väsyneet reissun jälkeen.

Hankalaa oli se, että reitti ei ollut tuttu ja heidän piti jatkuvasti nousta satulasta tutkimaan karttaa. Kaikenlaista muutakin poukkoilua harhailu aiheutti.

Hyvä, paha

2009-05-04T02:07:00.000-07:00

Viime torstain Metro-lehdessä oli juttu (Kirpi Uimonen Ballesteros) Wolverinea X-men -elokuvissa esittävästä Hugh Jackmanista. Hugh sanoo siinä: ”Esitän hyvää, mutta en kivaa tyyppiä.”

Kuulostaa älyttömän hyvältä: olla hyvä, mutta ei tarvitsisi olla kiva. Kuinka moni meistä nimenomaan yrittää olla kiva, mutta hyvyydestä tinkien. Minäkin olen siihen langennut. Siihen johtanee voimakas tarve ja halu olla sosiaalisesti hyväksytty ja saada ystäviä. Läheisempiä ystäviä voisi kyllä saada pyrkimällä hyvyyteen kivana olon kustannuksella.

Onko mahdollista olla hyvä ja kiva yhtä aikaa? Ehkä on. En kuitenkaan usko, että ihmisestä voi sulkea pois rajojen koettelun, voimattomuuden tunteet, ärsytykset, inhot ja vetäytymisen tarpeet. Jos niitä ei koe eikä varsinkaan näytä ulospäin, ihminen räjähtää jonkin ajan kuluttua. Tai jos on niin taitava, että osaa vetäytyä ennen räjähdystä, ihmettelee laaja ystäväpiiri outoa käytöstä. Ja siinä sitä taas ollaan. Tai tilanne nakertaa sisältäpäin ja itsetunto ja -luottamus kärsivät. Ja siinä sitä taas ollaan.

Supersankarit eivät elä parisuhteessa. Miten hyvänä, mutta ei kivana, oleminen toimii parisuhteessa? Voi olla, että osapuolet eivät ole kovin läheisiä, ja että suhde perustuu ihailulle ja kunnioitukselle, hyviä asioita nekin. Parisuhteessa on kuitenkin viihtyisämpää jos osa osapuolet ovat kivoja toisilleen. Rehellisyyden avulla ehkä niistä pahuuksista sitten selviää.

Pyöräily

2009-04-27T09:38:00.000-07:00

Tämän kesän uusi juttu Tarjalle on pyöräily. Tiina on pyöräilyn konkari, mutta ei ole ennen ajellut Helsingissä.

Tiina kertoo ensimmäisestä ajokerrasta lauantaina 26.4.:

Määränpäänä Kaivopuisto; matkamme kulki sopivasti Kauppatorin poikki. Mukaan sieltä lähtivät evääksi Suomen parhaat lihapiirakat ja hillomunkki. Juomaksi repussa oli kylmää vettä ja kevyt -Fantaa. Todettuamme, että retkemme energiapuoli oli kunnossa, nousimme taas satulaan. Väentungoksessa peippailimme ja väistelimme turisteja. Kellon kilistys ei tavoittanut jokaisen pyörtielle tungettelevan kamerakaulan tajuntaa; muutaman hoksottimet sentään heräilivät.

Tarja uskaltautui jo polkemaan edellä ja minä tulin jouheasti peesissä. Ihailimme keväistä Kaivopuistoa ja vääksyttäviä valkoposkihanhia orastavalla nurmikolla. Karuselli-ravintolan luona nousimme taas satulasta ja parkkeerasimme pyörät. Kaivoimme repusta pyyhkeet peffojemme alle ja istuimme kiviportaalle nauttimaan auringosta ja loistavista eväistämme. Syötyämme Tarja oikaisi itsensä portaalle ja laski päänsä syliini. Kevät ja suudelma, eväät ja fillari, mikä ihana vapauden tunne.

Paluumatkalla pysähdyimme vieläkin ihailemaan merimaisemaa. Aina ei tule edes ajatelleeksi kuinka kaunis on suomalainen merimaisema. Lumoutuneina taas fillarin selkään. Sama vauhti kuljetti meidät vielä Tervasaaren ympäri ja kotiovelle saakka.

Tarjan ensimmäinen pyöräretki vuosien tauon jälkeen oli onneksi positiivinen kokemus, pienen alkuarastelun jälkeen. Nyt Tarjalla arasti vain peppu; ja aivan totta, pienen mustelman satula oli peppuun hiertänyt. Mutta, nyt suunnittelemme jo seuraavaa pyöräretkeä, eväitä, toivomme lämpöä ja kaunista säätä.

Kevät!

2009-04-27T09:04:00.000-07:00

Tänään näin Koskelantien laidalla pelikentän vieressä täydessä kukassa valkovuokkoja.
Eilen nautiskelimme auringosta Bear Park Cafe´ssa. Suosittelemme!

Kirvesaika

2009-04-19T08:43:00.000-07:00

Oletko lukenut Mariella Mehr'n kirjan Kirvesaika? Jos olet, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi kirjasta.

Sain kirjan juuri luettua. Se on melkoisen järkyttävä, mutta hyvin kirjoitettu ja yllättävää kyllä todentuntuinen. Tekstissä ei käytetä isoja alkukirjaimia. Ratkaisu sopii mielestäni hyvin painajaisunimaiseen kerrontaan.

Kirja on terapian avulla mielen sairauksista toipumisen tarina aivan kuten Marie Cardinal'in kirjat Vapauttavat sanat ja Jälkipistoja. Mutta kerrontatapa on erilainen. Marie Cardinal kuvaa terapiassa käyntejä. Mariella Mehr puolestaan kuvaa terapiassa läpikäytyjä muistoja, tunteita, tuntemuksia.

Voi, miten voi olla sellainen elämä! Voi, miten siitä voi selvitä hengissä?! Silvia tosiasiassa on useita kertoja lähellä kuolemaa. Muun ajan hän elää ilman ihmisarvoa, kuolemaa sekin.

Silvian selviytyminen, edes jotenkuten, tuntuu hyvältä.

Rakastan, rakastan

2009-04-14T06:31:00.000-07:00

Tässä vielä rasioiden kannet kiinni.

Sormukset ovat samanalaiset molemmilla.

Villa Angelica.

Ruuvasin aamulla eteisen kaapin nupin irti

2009-04-01T01:21:00.000-07:00

Tyttären poikaystävä on asunut meillä parisen viikkoa. Tiettyjä toiveita (sääntöjä) heidän on vaikea sisäistää. Hermohan siinä menee.

Nyt eivät takit roiku kaapin nupissa.

Hyvää syntymäpäivää!

2009-03-17T00:36:00.000-07:00

Tiinan synttäreitä juhlittiin viime sunnuntaina Tallinnan päiväristelyllä. Lahjapaketti on tässä vielä avaamatta, mutta matkan aloitusmaljasta on nautittu ensimmäinen siemaus.

Matkan kohokohta oli tämä La Casa De Habano ja sen sikarikauppa ja Smoking Lounge. Nautimme Quintero Panatelasin ja Vana Tallinnat. Kauppa oli sellainen koko huoneen humidori ja savutteluravintola viihtyisä sohvaryhmineen ja tauluineen.

Töölön Sikarikauppa on avaamassa nyt maaliskuussa Olohuone-polttelutilan. Saa nähdä, millainen olohuoneesta tulee. Tuskin alkoholijuomaa voi siellä nauttia sikari- tai piippunautinnon lisäksi.

Mä en haluu!

2009-03-11T00:56:00.001-07:00

Sitä luulee tuntevansa itsensä. Ja huomaakin, että ei pysty toimimaan niin kuin ennen tai niin kuin on haluja. Halut näyttävät perustuvan kuvitelmaan. Huomaa, ettei enää tunnekaan itseään. Tilanne on hämmentävä. On oikeastaan vaikea toimia, jos ei tiedä, mihin pystyy. On myös erittäin ikävää tuottaa pettymys ihmisille, joille on luvannut jotain mitä ei pystykään suorittamaan.

Huomaan, että olen alkanut kääntyä enemmän itseeni päin. Aikaisemmin minua ei motivoineet yhtään opiskelu, kodin hoito tai oman levon ja terveyden hoito. Sain energiaa vain toiminnasta muiden kanssa, muita auttaen. Nyt koen hyvin tyydyttäväksi itsen kehittämisen. Muiden eteen pitkäjänteisen (byrokraattisen) toimimisen koen energian hukaksi. Toki kertaluonteiset käytännölliset auttamistyöt maistuvat edelleen.

Onko tämä lapsellista selkärangatonta ruikuttamista: mä en haluu! Ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta? Eikö pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa homma, minkä on luvannut hoitaa?

Sikarin imuke toimii koiran tavoin

2009-03-08T10:10:00.000-07:00

Asunnon osto meni mönkään tällä kertaa, mutta edullisemman asunnon etsintä sai vauhtia. Käymme pankissa kysymässä asuntolainaehtoja ja laitamme vuokra-asuntohakemuksen kaupungille.

********************************

Kissa voi jo paremmin, mutta rupea on vielä selässä. Huomenna viedään Elsa lääkäritädin tarkistukseen. Kiitämme ystäviämme, joilta saimme hienon vinkin hyvästä eläinlääkäriasemasta. Se on Sopuli Herttoniemessä. Lääkärin tapa puhua ja hoitaa on luottamusta herättävää ja hoito-ohjeet toimivia.

********************************

Eilinen ilta kului Wäiskissä Mummolaakson bileissä (sitä ennen kodin keittiö muuttui savuiseksi peliluolaksi). Tanssin pyörteissä aika kului rattoisasti, Tiinakin innostui tanssimisesta oikein tosissaan. Tarja oppi, että Tiina todella osaa viedä ja että hänenkin olisi hyvä oppia sama taito. Henkeä vetäessä oli mukava tarkkailla ihmisiä: monta rakastuneen oloista paria, erilaisia tanssityylejä ja humalan asteita. Sikarimme imukkeiden päissä toimivat kuin koirat: juttuseuraa löytyi useamman naisen verran tupakkapaikalla.

Ostotarjous

2009-03-04T10:30:00.000-08:00

Joskus asiat etenevät hurjaa vauhtia. Teimme juuri ostotarjouksen ihanasta asunnosta. Huomenna illalla myyjä tekee päätöksen. Jännittää, mutta onneksi asia ratkeaa nopeasti. Pidämme peukkuja sen eteen, että tulemme valituksi.

Tunnelmapaloja Vartiosaaresta pari viikkoa sitten

2009-03-02T04:43:00.000-08:00

Hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä on aina hyvää

2009-03-01T10:20:00.000-08:00

Tänään salaattiin sukelsivat kaksi kiiwiä, appelsiini, banaani ja omena. Nautinnon kruunasi kermajäätelö tuksuvan hedelmävuoren päällä, nam.

Kotivaatteet

2009-02-25T09:59:00.000-08:00

Töppönen sanoi Parparalle:"Sulla ei ole kotivaatteita päällä." Töppönen ajatteli, että Parpara on kotoisampi ja pehmeämpi kotivaatteissaan.

Jään yli Vartiosaareen ensi sunnuntaina!

2009-02-18T02:24:00.000-08:00

Laskiaissunnuntain talvirieha, tule mukaan! Lisätietoa.

Meidän vuosipäivä

2009-02-15T03:52:00.000-08:00

Päätimme viettää 1:stä vuosipäiväämme romanttisesti saman peiton alla. Peiton löysimme Fenno-hotellista Helsingin Kaarlenkadulla. Samaisessa hotellissa vietimme myös ensimmäisen yhteisen yömme saman peiton alla; kun olimme löytäneet toisemme.

Naisten talossa sairastetaan

2009-02-12T22:20:00.000-08:00

Meillä on nyt kaksi toipilasta.

Elsa

Neito 18 v.

Koko perheen talvitapahtuma 22.2.2009

2009-02-12T02:52:00.000-08:00

Kuljetusta ei järjestetä, koska Reposaarentien päästä voi kävellä jään yli saareen. Tervetuloa!

Koko perheen talvitapahtuma Vartiosaaressa 22.2.09 Klo 11-14.
Ohjelmaa:
- Rekiajelua hevosella
- Ratsastusta Islanninhevosella
- Vuohineidot Rauha ja unelma
- Napakelkkailua
- Hernekeittoa
- Makkaranpaistoa
- Mehua ja kahvia

Kuljetus järjestetään, tarkemmat tiedot myöhemmin. Tulkaa joukolla mukaan!

Äitiyttä, työntekoa ja kaljoittelua

2009-02-09T05:09:00.000-08:00

Pitkä hiljaisuus saa nyt päättyä. Minulla pulinaa riittää, mutta Tiinalla on luova tauko kirjoittamisessa. Hyvä niin, varmasti osat vaihtuvat joskus. Tästä huolimatta olemme saman peiton alla.

::::::::::::::

Olen kotona, on maanantai. Osa-aikatyö teettää tällaista. Tyttäreni on selkäleikkauksessa Töölön sairaalassa. 18-vuotias ja jo selkäleikkaus, surullista. Menimme aamulla seitsemältä yhdessä sairaalaan. Minun piti kuitenkin saman tein lähteä pois. Leikkaus on aloitettu ennen puolta päivää, ennuste kestolle oli 1,5 tuntia, mutta äsken, noin kolmelta, hän oli vielä leikkaussalissa. Olin aamulla oikein riepas, mutta nyt tuli pieni hätä puseroon. Onko normaalia, että kestää näin kauan? Pääsemmekö Tiinan kanssa vierailemaan vielä tänään? Soitan ehkä tunnin kuluttua uudelleen.

::::::::::::::

Uutta työtä olen tehnyt viikon ajan. Paljon totuttelemista siihen, että työssäoloaika on vain 20 tuntia per viikko. Välillä tuntuu, ettei se riitä mihinkään ja toisinaan taas ihmettelen, mitä seuraavaksi tekisin. Lisätyö on saatava viimeistään maaliskuussa, etten tee konkurssia.

Edellisen työpaikan läksiäiset olivat viime perjantaina. Olivat tehneet venäläisellä teemalla juhlaruokailun kokoushuoneeseen. Tosi hieno. Sain lahjaksi silkkihuivin, kehystettyä grafiikkaa ja lahjakortin lippu.fi:n. Huomenna tai ylihuomenna menen perehdyttämään tilalleni tullutta työntekijää.

::::::::::::::

Läksiäisissä tyylikkäästi jätin alkoholit juomatta, jopa vodkasnapsit. Mutta lauantaina menimme Tiinan kanssa baariin. Ensin pelasimme erän bakcammonia Bar Porthanissa. Baari, jossa on mukava tupakkahuone ja baarimikko sekä erittäin sekalainen asiakaskunta. Kiersin baaria ennakkoluuloisena pitään, turhaan. Seuraavaksi menimme Nalleen. Matkalla piti haukata R-kioskin kolmioleivät nälkäisiä vatsoja rauhoittamaan. (Missä ovat ihanat nakkikioskit, jotka ovat auki muulloin kuin aamuyöllä??) Yhdentoista maissa olimme jo vuoteessa.

Olemme siis aloittaneet. Kaksi ensimmäistä alkoholin nautintakertaa eivät tuoneet mitään mukavia tunteita, mutta lauantaina oli kivaa ja olut maistui hyvälle. Tarkoituksena on kuitenkin pitää juominen mahdollisimman aisoissa.

Pari huomiota tänään ilmestyneestä Hesarin Nyt-liitteestä

2009-01-23T03:53:00.001-08:00

Sivulla 13 on juttu otsikolla: Voiko prinsessa olla ruma? Laura Lennes haastattelee Hilkka Ylöstä. Toiseksi viimeinen kysymys on: Mikseivät prinsessat tykkää tytöistä? Hilkka vastaa: ”Usein tytöt tykkäävät enemmän pojista kuin tytöistä.”

Ehkä ihan poliittisesti korrekti vastaus. Mutta eihän aina ja aina vaan voi sanoa noin: yleensä, suurimmaksi osaksi, on tapana, melkein kaikki,…! Milloin alkaa oletuksista vapaa aikakausi?

Myöhemmin lehdessä tulee esiin juttu nimeltä: Laulaja kuin nallekarkki. Otto Tavion juttu kertoo Antony Hegartystä. Viimeinen kappale menee näin:

Sukupuoliroolit eivät ole Hogertylle merkityksettömiä. Pikemminkin päinvastoin.
”Ne ovat kuin värejä ja kokoja, joita voi sovittaa päälleen. Ei niiden tarkoitus ole rajoittaa. Kaikki arkkityyppien – isän, äidin ja lapsen – piirteet ovat meissä läsnä. Ja keskustelevat. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa maskuliininen arkkityyppi pitää naista ja lasta panttivankeinaan. Haavoittuvaisuutta on vaikea sallia itselleen. Mutta se löytyy kaikista.”

Vau!

Kutkuttavan ihanaa

2009-01-23T02:36:00.000-08:00

Löysin blogin, jonka kirjoittajat ovat niin, niin onnellisia. Polyamorisuus on minulle ajateltavissa olevaa, mutta tiedän, että Tiina on perinteisempi. Mutta oli mitä mieltä tahansa, on hienoa, että tällaista onnea ja iloa H, T ja J ovat blogissaan valmiit jakamaan. Puskan takaa.

Kissat ja maisema

2009-01-20T00:14:00.000-08:00

Lilli ja maisema
Elli ja maisema

Kyllikki Villa

2009-01-16T03:13:00.000-08:00

Parpara ja Töppönen kävivät eilen Linnunaulun lukupiirissä. Vieraana oli iki-ihana Kyllikki Villa. Kyllikki ja kustantajan edustaja Stella Vuoma olivat harhailleet autolla ja tulivat hieman myöhässä. Odotus oli kutittavaa. Vieraat saivat aplodit ennen kuin olivat sanoneet sanaakaan.

Naisvoittoinen yliesö kuunteli hiljaa ja nauroi Kyllikin hauskoille jutuille. Väliajalla myytiin kaikki esillä olleet kirjat ja Parparakin jonotti mukana tuomilleen kirjoille, Vanhan rouvan lokikirja ja Elämän korkea keskipäivä, omistuskirjoitusta. Kyllikillä oli leimasin, mutta jälki oli kuin kuulakärkikynällä kirjoitetussa nimikirjoituksessa. Kiitos!

Parpara ja Töppönen bongasivat yhden lepakkotyttösen yleisössä. Kaikki muut eivät siis olleet Kannelmäessä Sapfo-listan kirjailijaillassa, joka oli harmittavasti samana iltana.

Kotimatkalla Töppönen ajatteli ääneen: "Kyllikki on todella elänyt elämänsä." Parpara lisäsi: "Totta puhut. Voimmeko omasta elämästämme sanoa samaa?"