Tiina kertoo ensimmäisestä ajokerrasta lauantaina 26.4.:
Määränpäänä Kaivopuisto; matkamme kulki sopivasti Kauppatorin poikki. Mukaan sieltä lähtivät evääksi Suomen parhaat lihapiirakat ja hillomunkki. Juomaksi repussa oli kylmää vettä ja kevyt -Fantaa. Todettuamme, että retkemme energiapuoli oli kunnossa, nousimme taas satulaan. Väentungoksessa peippailimme ja väistelimme turisteja. Kellon kilistys ei tavoittanut jokaisen pyörtielle tungettelevan kamerakaulan tajuntaa; muutaman hoksottimet sentään heräilivät.
Tarja uskaltautui jo polkemaan edellä ja minä tulin jouheasti peesissä. Ihailimme keväistä Kaivopuistoa ja vääksyttäviä valkoposkihanhia orastavalla nurmikolla. Karuselli-ravintolan luona nousimme taas satulasta ja parkkeerasimme pyörät. Kaivoimme repusta pyyhkeet peffojemme alle ja istuimme kiviportaalle nauttimaan auringosta ja loistavista eväistämme. Syötyämme Tarja oikaisi itsensä portaalle ja laski päänsä syliini. Kevät ja suudelma, eväät ja fillari, mikä ihana vapauden tunne.
Paluumatkalla pysähdyimme vieläkin ihailemaan merimaisemaa. Aina ei tule edes ajatelleeksi kuinka kaunis on suomalainen merimaisema. Lumoutuneina taas fillarin selkään. Sama vauhti kuljetti meidät vielä Tervasaaren ympäri ja kotiovelle saakka.
Tarjan ensimmäinen pyöräretki vuosien tauon jälkeen oli onneksi positiivinen kokemus, pienen alkuarastelun jälkeen. Nyt Tarjalla arasti vain peppu; ja aivan totta, pienen mustelman satula oli peppuun hiertänyt. Mutta, nyt suunnittelemme jo seuraavaa pyöräretkeä, eväitä, toivomme lämpöä ja kaunista säätä.
