Sukupuolitestejä

Vihdoinkin ihmiset ovat ymmärtäneet, että useimmat kuuluvat jonnekin sinne homo-hetero-akselin välille tai ulkopuolellekin...

Helsingin Uutiset etelä-painos 28.10.2009

Nahkatakki

Kun minä pukeudun tähän nahkatakkiin, naiselliset piirteeni korostuvat, olen enemmän femme. Kun Tiina pukee saman takin ylleen, hänen maskuliiniset piirteensä korostuvat, hänestä tulee butchimpi. Jännä juttu. Takki on ihana.

Sikarin imuke toimii koiran tavoin

Asunnon osto meni mönkään tällä kertaa, mutta edullisemman asunnon etsintä sai vauhtia. Käymme pankissa kysymässä asuntolainaehtoja ja laitamme vuokra-asuntohakemuksen kaupungille.

********************************

Kissa voi jo paremmin, mutta rupea on vielä selässä. Huomenna viedään Elsa lääkäritädin tarkistukseen. Kiitämme ystäviämme, joilta saimme hienon vinkin hyvästä eläinlääkäriasemasta. Se on Sopuli Herttoniemessä. Lääkärin tapa puhua ja hoitaa on luottamusta herättävää ja hoito-ohjeet toimivia.

********************************

Eilinen ilta kului Wäiskissä Mummolaakson bileissä (sitä ennen kodin keittiö muuttui savuiseksi peliluolaksi). Tanssin pyörteissä aika kului rattoisasti, Tiinakin innostui tanssimisesta oikein tosissaan. Tarja oppi, että Tiina todella osaa viedä ja että hänenkin olisi hyvä oppia sama taito. Henkeä vetäessä oli mukava tarkkailla ihmisiä: monta rakastuneen oloista paria, erilaisia tanssityylejä ja humalan asteita. Sikarimme imukkeiden päissä toimivat kuin koirat: juttuseuraa löytyi useamman naisen verran tupakkapaikalla.

Pari huomiota tänään ilmestyneestä Hesarin Nyt-liitteestä

Sivulla 13 on juttu otsikolla: Voiko prinsessa olla ruma? Laura Lennes haastattelee Hilkka Ylöstä. Toiseksi viimeinen kysymys on: Mikseivät prinsessat tykkää tytöistä? Hilkka vastaa: ”Usein tytöt tykkäävät enemmän pojista kuin tytöistä.”

Ehkä ihan poliittisesti korrekti vastaus. Mutta eihän aina ja aina vaan voi sanoa noin: yleensä, suurimmaksi osaksi, on tapana, melkein kaikki,…! Milloin alkaa oletuksista vapaa aikakausi?

Myöhemmin lehdessä tulee esiin juttu nimeltä: Laulaja kuin nallekarkki. Otto Tavion juttu kertoo Antony Hegartystä. Viimeinen kappale menee näin:

Sukupuoliroolit eivät ole Hogertylle merkityksettömiä. Pikemminkin päinvastoin.
”Ne ovat kuin värejä ja kokoja, joita voi sovittaa päälleen. Ei niiden tarkoitus ole rajoittaa. Kaikki arkkityyppien – isän, äidin ja lapsen – piirteet ovat meissä läsnä. Ja keskustelevat. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa maskuliininen arkkityyppi pitää naista ja lasta panttivankeinaan. Haavoittuvaisuutta on vaikea sallia itselleen. Mutta se löytyy kaikista.”

Vau!

Kutkuttavan ihanaa

Löysin blogin, jonka kirjoittajat ovat niin, niin onnellisia. Polyamorisuus on minulle ajateltavissa olevaa, mutta tiedän, että Tiina on perinteisempi. Mutta oli mitä mieltä tahansa, on hienoa, että tällaista onnea ja iloa H, T ja J ovat blogissaan valmiit jakamaan. Puskan takaa.