Nahkatakki

Kun minä pukeudun tähän nahkatakkiin, naiselliset piirteeni korostuvat, olen enemmän femme. Kun Tiina pukee saman takin ylleen, hänen maskuliiniset piirteensä korostuvat, hänestä tulee butchimpi. Jännä juttu. Takki on ihana.

Onnettomuus

Satoi kaatamalla eilen illalla. Tulimme kotiin puoli kymmeneltä. Ikkunastamme näkyy Sörnäisten rantatielle. Useita kertoja vuodessa todistamme vastaavanlaista näkyä. Tällä kertaa yksi auto oli ihan rutussa ja puu kaatunut. Toinen auto oli ajanut toisen perään kiinni. Kuvassa ruttuautoa nostetaan kuljetusauton kyytiin.

Miksei opita, ajonopeus tilanteen ja sääntöjen mukaiseksi!

Hyttysiä

Lomalla Kaunissaaressa saimme seuraa kesän hyttysistä. Ensimmäinen kerta kun telttaillessa niistä oli oikeasti riesaa. Minä hermostun hyttysistä erityisesti, Tiina ottaa lunkimmin.

Olimme kyllä ajatelleet ennen saareen lähtöä hyttysiltä suojautumista. Tarjolla olevat hyttyshatut tuntuvat olevan ihan tyhjän kanssa: liian pieniä ja suojaavat arveluttavasti (miten verkon alareuna?).

Tarjoustalosta ostimme hyttys-/hirvikärpästakit. Tunne oli mahtava, kun äkkäsimme ne hyllyssä! Verkkotakki, jossa on huppu. Hupussa kasvojen ympäri ja kaulan ympäri menee vetoketju. Hihansuut ovat tiukat ja takin helmassakin on kiristettävä kuminauha. Takkien toimivuus epäilytti aluksi. Ensimmäisessä käytössä jostain syystä minun takkini SISÄPUOLELLA oli hyttysiä. Niitä sitten hädissäni mäiskin takin läpi kuoliaaksi. Vieläkään en tiedä, menivätkö ne sinne pukemisvaiheessa vai olisivatko kiivenneet alakautta ylemmäs. Jatkossa sitten huolehdimme pukemisesta hyttysvapaalla alueella ja helman kuminauha laitettiin tiukalle. Keräsimme litran metsämansikoita näin puetut takit päällämme ja hyvin toimivat.

Lisäksi ostimme savukiekuroita ja kotoa lähti mukaan hyttysmyrkkysuihke. Näitä oli jo teltalla, mutta mukana tuodut pääsivät pian käyttöön. Teltalla on myös puremaan viilentävä geeli, hyvä tuote sekin.

Ensin luulin, että hyttysiä ei ole, jos aurinko paistaa kuumasti. Hevon pylly, ei ole totta. Eniten vaikuttaa tuuli. Kun tuulee, hyttysistä ei ole vaivaa. Kun ilma seisoo, ne villiintyvät. Viikon aikana oli kaksi tyyntä, merellä peilikirkasta kaunista iltaa… Turvassa hyttysiltä on myös kallioilla ja laitureilla, saaren tuulisemmilla ulokkeilla. Jostain syystä ravintolan piha-alueella ei myöskään ole mainittavasti hyttysiä. Saaren sisämaassa niitä sen sijaan on. Erityisen pelätty paikka on metsätien loppupää, kosteikkoja ja pusikoita. Jos ei ole suojautunut etukäteen, auttaa hyttysiä karkuun juokseminen. Sen verran hitaita ovat.

Oma episodinsa oli telttaan meneminen. Ensin yritimme rynnätä nopeasti ja mahdollisimman pienestä aukosta sisään. Muutamia hyttysiä livahti silti aina sisään. Ne oli tapettava ennen lepäämistä. Myöhemmin pehmeän alustan kaipuussa (nojatuoli olisi nautinto!) kokeilimme teltassa istumista rohkeasti ovi aivan avoinna. Ihme: ei hyttysiä. Muutaman tulijan lentosuunnan sai muutettua tennislyönnillä vastapäiväiseen suuntaan. Ihanaa.

Kun kerran siirsin rinkkaa teltassa, oli ollut pari päivää paikoillaan, sen takaa pöllähti pari hyttystä. Mitä ihmettä? Eivätkö ryntääkään puremaan vaan asettuvat asumaan? Pari päivää seurailimme jo aterioinutta hyttystä. Se lenteli teltan sisäpuolella kattoa vasten, eikä ollut meistä yhtään kiinnostunut. Liekö etsinyt munimispaikkaa. Munivatko hyttyset?

Hyttysten pistot kutisivat eri tavoin. Huomasimme, että esim. kasvoissa ja kämmenissä olevat pistot lakkasivat kutiamasta melkein saman tein. Nilkoissa ja pakaroissa ja muualla kehossa ne vaivaavat pitempään. Vessareissut olivatkin jossain määrin stressaavia. Vaikea huitoa takalistosta hyttysiä istunnon aikana.

Suikun/pesun jälkeen pistot eivät juurikaan kutia. Hionneella iholla tai likaisena ne tuntuvat vaivaavan enemmän. Saunassa harjalla tai karkealla vampulla peseminen tuntuu niiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa emme saaneet punkkeja. Hyvä niin.

Mustat kalat

Luin Kaunissaaressa Eeva Tenhusen Mustat kalat -kirjan loppuun. Tiina arveli, että siinä olisi ollut jotain lesboaineistoa, mutta ei ollutkaan. Tätä on kaiketi Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka -teoksessa.

Kirja oli kuitenkin vetävää ja viihdyttävää luettavaa. Oikeastaan mitään häiritsevää ei kerronnassa ollut. Hauskoja entisen ajan merkkejä oli muutama. Oppaan kävivät tämän tästä opashuoneessa "parilla savukkella". Sisätiloissa ja aina kaksi savuketta. Miesten ja naisten välisten roolien kuvaukset kielivät myös ajan kulumisesta.

Oluella...

Wäiskissä.