Tunnelmia Kaunissaaresta

Aamiaisen jälkeen...

Kaverukset.

Uusi teltta, kausimaksu maksettu.

Kaunissaareen huomenna

Viemme uuden teltan huomenna Kaunissaareen ja jos kaikki sujuu hyvin, vietämme vuoden ensimmäisen telttayön. Ihanaa!

Juttelimme juuri eilen siitä, miten suuria tunteita tämä saaristoelämän kesäkauden aloitus aiheuttaa. Harva asia jännittää näin paljon. Siitäkin huolimatta, että muistaa viime kesänä jossain heinäkuun tienoilla jo kyllästyneensä telttailuun.

Huomenna!

Hyvästit

Teltan haku Kaunissaaresta oli helpompi juttu kuin ennalta arvelimme. Nyt tosin putsaaminen ja kuivaaminen on vielä edessä. Löysimme elämämme ensimmäisen runsaan suppilovahveroapajan. Sienikori täyttyi vauhdilla. Siellä olisi niitä lisää jollekin veneilijälle.

Ravintola Kipparin kajuutta tarjosi kaikille lohikeittoa. Meiltä meni tarjous ohi ja söimme valkosipulileikkeet. Ärhäkkää valkosipulia tällä kertaa.

Lopuksi muutama fiilistelykuva. Ensi kevääseen Kaunissaari!

Viimeinen kerta

Kaunissaaresta on haettava teltta sun muu roipe ensi viikonloppuna pois. Venekuljetus lopettaa. Voisi kyllä hyvin jatkaa kuukauden vielä, ilmoissa piisaa. Kaunissaaren ravintolakin palvelee kuun loppuun.

Sienet ovat olleet kiinnostuksen kohde parina viime kertana. Ostimme tämän aivan mahtavan opaskirjan:

Aika mahtava on tämä lakritsirouskukin.

Hyttysiä

Lomalla Kaunissaaressa saimme seuraa kesän hyttysistä. Ensimmäinen kerta kun telttaillessa niistä oli oikeasti riesaa. Minä hermostun hyttysistä erityisesti, Tiina ottaa lunkimmin.

Olimme kyllä ajatelleet ennen saareen lähtöä hyttysiltä suojautumista. Tarjolla olevat hyttyshatut tuntuvat olevan ihan tyhjän kanssa: liian pieniä ja suojaavat arveluttavasti (miten verkon alareuna?).

Tarjoustalosta ostimme hyttys-/hirvikärpästakit. Tunne oli mahtava, kun äkkäsimme ne hyllyssä! Verkkotakki, jossa on huppu. Hupussa kasvojen ympäri ja kaulan ympäri menee vetoketju. Hihansuut ovat tiukat ja takin helmassakin on kiristettävä kuminauha. Takkien toimivuus epäilytti aluksi. Ensimmäisessä käytössä jostain syystä minun takkini SISÄPUOLELLA oli hyttysiä. Niitä sitten hädissäni mäiskin takin läpi kuoliaaksi. Vieläkään en tiedä, menivätkö ne sinne pukemisvaiheessa vai olisivatko kiivenneet alakautta ylemmäs. Jatkossa sitten huolehdimme pukemisesta hyttysvapaalla alueella ja helman kuminauha laitettiin tiukalle. Keräsimme litran metsämansikoita näin puetut takit päällämme ja hyvin toimivat.

Lisäksi ostimme savukiekuroita ja kotoa lähti mukaan hyttysmyrkkysuihke. Näitä oli jo teltalla, mutta mukana tuodut pääsivät pian käyttöön. Teltalla on myös puremaan viilentävä geeli, hyvä tuote sekin.

Ensin luulin, että hyttysiä ei ole, jos aurinko paistaa kuumasti. Hevon pylly, ei ole totta. Eniten vaikuttaa tuuli. Kun tuulee, hyttysistä ei ole vaivaa. Kun ilma seisoo, ne villiintyvät. Viikon aikana oli kaksi tyyntä, merellä peilikirkasta kaunista iltaa… Turvassa hyttysiltä on myös kallioilla ja laitureilla, saaren tuulisemmilla ulokkeilla. Jostain syystä ravintolan piha-alueella ei myöskään ole mainittavasti hyttysiä. Saaren sisämaassa niitä sen sijaan on. Erityisen pelätty paikka on metsätien loppupää, kosteikkoja ja pusikoita. Jos ei ole suojautunut etukäteen, auttaa hyttysiä karkuun juokseminen. Sen verran hitaita ovat.

Oma episodinsa oli telttaan meneminen. Ensin yritimme rynnätä nopeasti ja mahdollisimman pienestä aukosta sisään. Muutamia hyttysiä livahti silti aina sisään. Ne oli tapettava ennen lepäämistä. Myöhemmin pehmeän alustan kaipuussa (nojatuoli olisi nautinto!) kokeilimme teltassa istumista rohkeasti ovi aivan avoinna. Ihme: ei hyttysiä. Muutaman tulijan lentosuunnan sai muutettua tennislyönnillä vastapäiväiseen suuntaan. Ihanaa.

Kun kerran siirsin rinkkaa teltassa, oli ollut pari päivää paikoillaan, sen takaa pöllähti pari hyttystä. Mitä ihmettä? Eivätkö ryntääkään puremaan vaan asettuvat asumaan? Pari päivää seurailimme jo aterioinutta hyttystä. Se lenteli teltan sisäpuolella kattoa vasten, eikä ollut meistä yhtään kiinnostunut. Liekö etsinyt munimispaikkaa. Munivatko hyttyset?

Hyttysten pistot kutisivat eri tavoin. Huomasimme, että esim. kasvoissa ja kämmenissä olevat pistot lakkasivat kutiamasta melkein saman tein. Nilkoissa ja pakaroissa ja muualla kehossa ne vaivaavat pitempään. Vessareissut olivatkin jossain määrin stressaavia. Vaikea huitoa takalistosta hyttysiä istunnon aikana.

Suikun/pesun jälkeen pistot eivät juurikaan kutia. Hionneella iholla tai likaisena ne tuntuvat vaivaavan enemmän. Saunassa harjalla tai karkealla vampulla peseminen tuntuu niiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa emme saaneet punkkeja. Hyvä niin.

Mustat kalat

Luin Kaunissaaressa Eeva Tenhusen Mustat kalat -kirjan loppuun. Tiina arveli, että siinä olisi ollut jotain lesboaineistoa, mutta ei ollutkaan. Tätä on kaiketi Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka -teoksessa.

Kirja oli kuitenkin vetävää ja viihdyttävää luettavaa. Oikeastaan mitään häiritsevää ei kerronnassa ollut. Hauskoja entisen ajan merkkejä oli muutama. Oppaan kävivät tämän tästä opashuoneessa "parilla savukkella". Sisätiloissa ja aina kaksi savuketta. Miesten ja naisten välisten roolien kuvaukset kielivät myös ajan kulumisesta.

Punkkeja

Voi hitsi, nyt meiltä molemmilta on löytynyt punkki. Tiinan jalasta sellainen löytyi juhannusaunassa ja Tarjalta tänään aamulla. Kaunissaaresta molemmat.

Tarja sai viime vuoden juhannuksena punkin vatsaansa päivämatkalta Kaunissaaresta. Silloin infosta sanottiin, että "ei täällä ole punkkeja...". Kyllä on!

Telttailun sivuvaikutuksia.

Ikimuistoinen Juhannus

Juhannus Kaunissaaressa oli hieno. Perjantaina aloitimme kauppalaiva Christinassa käynnillä. Tunnelmaa....

Illalla yhdeksältä sytytettiin kokko. Katsojia oli rannalla ja veneissä paljon, järkkäreillä kädet täynnä työtä. Kokon lämpö poltti ihoa todella pitkälle, ainakin noin 20 metrin päähän. Olo oli oudon pakanallinen....

Lauantaina oli naisten ja miesten yleiset saunavuorot. Ennen saunaa paistoimme nälkäämme grillissä makkarat. Saunaan mennessä kysyimme infosta erään tavarakasan eli hylätyn telttapaikan kohtaloa. Saimme kuin saimmekin luvan siitää telttamme siihen....

Paikka on aivan ihana! Tässä sunnuntaiaamun ensimmäinen näkymä heräämisen jälkeen.

Sunnuntaina teimme retken saaren ympäri. Yhtäkkiä huomasimme oudon näyn: kuin pilvi olisi pudonnut meren päälle. Sumu nousi kiilamaisesti avomereltä. Onneksi se ei kestänyt kauan, ehkä pari tuntia. Siinä ajassa ehdimme kuulla monen laivan torven ujellusta sumussa selvitäkseen.

Valkoposkihanhilla, lokeilla, sorsilla, joutsenilla ja monilla muilla linnuilla on nyt poikaset. Tämän lähemmäksi joutsenia en päässyt, sen verran ärhäkästi emo suhisi.

Saaren tämänhetkistä kukkaloistoa. Metsämansikoiden kypsymistä odotamme vesi kielellä...

Kuusen maanmyötäinen kasvutapa oudoksuttaa.

Hellepäivä Kaunissaaressa

Tähän alkuun kalliorantatunnelmia ja polkunäkymää. Tiina säikähti kallion koloon livahtanutta käärmettä.

Saaren kukkaloisto on vain monipuolistunut. Mikähän tämän on? Tiina arveli sen olevan jonkin sortin neilikka.

Metsätähti

Leinikki

Luonto on runsas ja rönsyävä, kuin tämä sireeni.

Vain vanhat puut vielä ponnistelevat lehtiensä kanssa. Nuoret naiset kiipeävät puun kainaloon.

Tunnistimme muutaman linnun, joiden seurailu oli mukavaa puuhaa. Näimme joutsenen ja lokkien lisäksi kalatiiran (upea lentäjä ja kalastaja!) ja meriharakan (vahvakontrastinen mustavalkea kuin Marimekon kangas). Yksinhuoltajasorsaperheitä nähtiin useita, 2- 6 poikasta kussakin. Jossain myös useampi naaras ja poikanen, kuin päiväkodissa. Missä urokset? Pari kaverusta tonki liejua rannalla muusta perheestä erillään.

Tänne, ihanaan satumetsään....

Kaksi viikkoa sitten saaressa oli hurjasti valkovuokkoja, mutta ei yhtään rentukkaa. Mieletöntä, mitä kaksi viikkoa voi tehdä: nyt saari oli keltaisenaan rentukoita.

Lauantaina sade lakkasi saunomisen jälkeen. Kävelimme saaren toiseen päähän keittokatokselle ja grillasimme makkaraa. Tiina halusi esitellä lihaksiaan ja hakkasi seuraaville klapeja älyttömän isoista pöllinpätkistä.

Tyyntä myrskyn jälkeen...

Sunnuntaina kotiin. Sairaan hienot kumpupilvet.

Huomenna mennään taas. Sunnuntaiksi on luvattu hellettä. Villavaatteet jäänevät ensimmäistä kertaa kotiin. Tule sinäkin, suosittelemme!

Kaunissaaren kesä alkoi

8.-10.5.2009 vietimme Kaunissaaressa telttaillen. Norsölinen laiva kulki silloin ensimmäistä kertaa saareen.

Teltan pystytimme viikonlopun aikana kolmeen kertaan. Ensin tähän. Aika kiva paikka. Lauantaina iski myrskytuuli juuri tuhon rantaan avomeren puolella. Meidän piti sateessa ja yli 15 metriä kovassa tuulessa siirtää teltta suojan puolelle....

Tähän laitoimme teltan. Aikaa ei ollut miettiä paikka tarkkaan. Oli pidettävä huoli mm. siitä, että makuupussit eivät kastu. Paikka näyttää kuvassa pehmoiselta, mutta oli kaikkea muuta: rinteessä, kiviä ja kuoppia. Yön jälkeen olivat kyljet mustelmilla. Hassuinta on, että olosuhteista huolimatta, mm. siitä että lämpötila yöllä laski alle +5 asteen, nukuimme yhdeksän tunnin yöunet. No hieman heräillen, mutta kuitenkin.

Sunnuntaina alkoi vihdoin aurinko paistamaan. Pakkasimme tavarat rauhassa, söimme lounasta ja tulimme tälle ennalta katsotulle paikalle. Pohjoisen puoleinen ranta, varjoisa. Paikka vaikuttaa muuten hyvältä.

Mistä Kaunissaari on saanut nimensä? Ehkä kukkaloistostaan. Tässä valkovuokkoja ja (ilmeisesti) mukulaleinikkejä.

Valkovuokkoja joka paikassa.

Mukulaleinikki?

Kuka tietää, mikä kukka tämä on? Kimalaisen herkkupala.

Lisäksi useita muitakin kukkia, sellainen pieni keltainen ruohomainen kukka metsätiellä. Todella myrkyllinen näsiä kukki komeasti.

Kiikari oli kovassa käytössä. Tämä kaunotar on ostettu kirpputorilta.

Tiinan housunlahkeelle roiskahti vettä.

Osmankäämiä täynnä pähkylöitä valmiina tuulen lennätettäväksi. Vai olisiko homma jäänyt viime syksyltä kesken?