Poikkea Helsingin rautatieasemalla

Tervetuloa tutustumaan taidenäyttelyyn Helsingin rautatieaseman länsisiipeen 25.5.–7.6.2009.

Kehitysvammaisten Tukiliiton Asuntoja asunnottomille!-projekti (RAY) etsi "Asumisen arkea ja unelmia" julistekilpailussaan kehitysvammaisten ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia asumisestaan – sen arjesta ja unelmista. Kilpailuun lähetettiin maaliskuun aikana yhteensä 293 asumisen kuvausta eri puolilta Suomea.

Kilpailun satoa kootaan näyttelyiksi projektin toiminta-alueilla Uudellamaalla, Satakunnassa ja Kainuussa. Ensimmäinen näyttely pidetään Helsingin rautatieasemalla.

Vantaalaisen Heidi Haapalan kuvataidetyö ”Talon taivas” voitti julistekilpailun. Kuvataidekilpailun voittajatyön valitsivat kajaanilainen Anna Pyykkönen, arkkitehti Marco Casagrande, dramaturgi Anna Krogerus sekä Kajaanin taidemuseon johtaja Heikki Aranne. Raati kokoontui Kajaanissa huhtikuun lopussa.

Raadin jäsenet luonnehtivat voittajatyötä muun muassa näin: ”Se on kuin uni, se koskettaa välittömästi. Se on hyvännäköinen, huomiota herättävä, helposti hahmotettava ja toimii julisteena. Kuvaa voi tulkita hyvin monella eri tavalla.”

Tervetuloa!

Asuntoja asunnottomille!-projekti:
Susanna Heiniluoma (Satakunta) gsm 050 3811 061
Irma Huotari (kainuu) gsm 050 3811 060
Stiina Krogerus-Jalkanen (Uusimaa) gsm 050 3811 040
etunimi.sukunimi@kvtl.fi, http://www.kvtl.fi/

Europe in Action 2009, Minun elämäni! - konferenssi Tampereella 24.-27.6.2009 (www.kvtl.fi/mylife.fi)

Tänne, ihanaan satumetsään....

Kaksi viikkoa sitten saaressa oli hurjasti valkovuokkoja, mutta ei yhtään rentukkaa. Mieletöntä, mitä kaksi viikkoa voi tehdä: nyt saari oli keltaisenaan rentukoita.

Lauantaina sade lakkasi saunomisen jälkeen. Kävelimme saaren toiseen päähän keittokatokselle ja grillasimme makkaraa. Tiina halusi esitellä lihaksiaan ja hakkasi seuraaville klapeja älyttömän isoista pöllinpätkistä.

Tyyntä myrskyn jälkeen...

Sunnuntaina kotiin. Sairaan hienot kumpupilvet.

Huomenna mennään taas. Sunnuntaiksi on luvattu hellettä. Villavaatteet jäänevät ensimmäistä kertaa kotiin. Tule sinäkin, suosittelemme!

Lauantai-iltapäivä terassilla

Auringon heijastukset innoittivat meidät ottamaan muutaman oluen huuruisen kuvan. Tumma ja täyteläinen Chimay ei läpäissyt auringonvaloa joten se jäi pelkäksi makuelämykseksi.

Tunnistatko ravintolan? Massiiviset graniittiseinät tuovat jyhkeätä tunnelmaa ilta-auringon paisteiselle Juttutuvan terassille.

Kaunissaaren kesä alkoi

8.-10.5.2009 vietimme Kaunissaaressa telttaillen. Norsölinen laiva kulki silloin ensimmäistä kertaa saareen.

Teltan pystytimme viikonlopun aikana kolmeen kertaan. Ensin tähän. Aika kiva paikka. Lauantaina iski myrskytuuli juuri tuhon rantaan avomeren puolella. Meidän piti sateessa ja yli 15 metriä kovassa tuulessa siirtää teltta suojan puolelle....

Tähän laitoimme teltan. Aikaa ei ollut miettiä paikka tarkkaan. Oli pidettävä huoli mm. siitä, että makuupussit eivät kastu. Paikka näyttää kuvassa pehmoiselta, mutta oli kaikkea muuta: rinteessä, kiviä ja kuoppia. Yön jälkeen olivat kyljet mustelmilla. Hassuinta on, että olosuhteista huolimatta, mm. siitä että lämpötila yöllä laski alle +5 asteen, nukuimme yhdeksän tunnin yöunet. No hieman heräillen, mutta kuitenkin.

Sunnuntaina alkoi vihdoin aurinko paistamaan. Pakkasimme tavarat rauhassa, söimme lounasta ja tulimme tälle ennalta katsotulle paikalle. Pohjoisen puoleinen ranta, varjoisa. Paikka vaikuttaa muuten hyvältä.

Mistä Kaunissaari on saanut nimensä? Ehkä kukkaloistostaan. Tässä valkovuokkoja ja (ilmeisesti) mukulaleinikkejä.

Valkovuokkoja joka paikassa.

Mukulaleinikki?

Kuka tietää, mikä kukka tämä on? Kimalaisen herkkupala.

Lisäksi useita muitakin kukkia, sellainen pieni keltainen ruohomainen kukka metsätiellä. Todella myrkyllinen näsiä kukki komeasti.

Kiikari oli kovassa käytössä. Tämä kaunotar on ostettu kirpputorilta.

Tiinan housunlahkeelle roiskahti vettä.

Osmankäämiä täynnä pähkylöitä valmiina tuulen lennätettäväksi. Vai olisiko homma jäänyt viime syksyltä kesken?

SÄHKÖPYÖRÄTUOLILLA AJAEN HAUKIPUTAALTA HELSINKIIN

Marjut Korjolan mahtava tempaus, lue ja osallistu! Viestikirjeen voit pyytää lähettämään sähköpostilla meiltä ja varmasti myös Marjutilta.

SÄHKÖPYÖRÄTUOLILLA AJAEN HAUKIPUTAALTA HELSINKIIN

Tempaus on ollut minulla kauan haaveena ja nyt minulla on hyvä syy toteuttaa se.

Vammaispalvelulain muutos lisää vammaisten liikkumis- ja osallistumismahdollisuuksia. Uudistuvan lainmuutoksen myötä vaikeavammaiset saavat subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun, mikä tarkoittaa, että kuntien tulisi antaa vaikeavammaisille yksilöllisen tarpeen mukaan riittävästi henkilökohtaista apua. Lain myötä vaikeavammaisten tulisi pystyä henkilökohtaisen avun turvin liikkumaan ja osallistumaan myös kodin ulkopuolella.

Kuitenkin tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnat eivät ole huomioineet lain muutosta riittävästi. Tämän tempauksen toteutan yhteistyössä Kynnys ry:n ja Oulun läänin Lihastautiyhdistys ry:n kanssa. Tällä tempauksellani, haluan muistuttaa kuntia lain voimaan tulemisesta ja samalla kannustaa myös muita vammaisia uskaltamaan liikkumaan avustajan avulla kodin ulkopuolella. Ilman avustajiani minäkään en pystyisi toteuttamaan tätä haavetta. Tempauksellani pyrin saamaan myös julkisuutta ja tiedottamaan lihassairauksista ja avustajien tärkeydestä kaikille vaikeavammaisille henkilöille. Parhaillaan yritän löytää sponsoreita, jotka mahdollistavat minulle tämän tempauksen.

Matkani alkaa ma 8.6. klo 10 haukiputaalta ja päättyy Helsinkiin 16. tai 17.6. Matkaa kertyy pyöräteitä pitkin reilut 650 kilometriä. Se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että 12 tuntia ajetaan ja 12 tuntia levätään joka vuorokausi. Matkani suunnittelun olen aloittanut jo nyt ja se vaatii lukemattomien asioiden valmistelua. Matkani edistymistä ja tarkempaa aikataulua eri paikkakunnilla olosta voi seurata netistä.

TEMPAUKSEN REITTI 6. – 16.6.2009 Haukipudas, Oulu, Kempele, Tupos, Alatemmes, Haurukylä, Temmeksen kk, Jokikkylä, Rantsila, Hyttikoski, Sipola, Pulkkila, Leskelä, Kärsämäki, Venetpalo, Nuttuperä, Ruhkapperä, Jokikylä, (Pyhäjärvi), Emolahti, Oravankylä, Rönnynkylä, Pihtipudas, Ilosjoki, Löytänä, Viitajärvi, Taimenniemi, Viitasaari, Jurvansalo, Niinilahti, Hakala, Maso, Konginkangas, Liimattala, Mämmenkylä, Äänekoski, Rotkola, Suolahti, Vatia, Kuusaa, Laukaa, Vihtavuori, Leppävesi, Vaajakoski, Oravasaari, Viisarimäki, Leivonmäki, Savenaho, Tammilahti, Joutsa, Rusi, Ansio, Ruskeala, Hartola, Ositankulma, Onkiniemi, Lusi, Heinolan kk, Heinola, Sinilähde, Vierumäki, Mäkelä, Ahtola, Lahti, Renkomäki, Herrala, Luhtikylä, Souri, Kaukalampi, Soukkio, Mätsälä, Haarujoki, Parnainen, Kerava, Vantaa, Helsinki.
Tarkoitus on. että matkan ajan kuljetan mukanani viestikirjettä, johon ihmiset voivat tulla kirjoittamaan nimensä reitin varrella olevilla paikkakunnilla ja minusta olisi mahtavaa, jos vammaiset henkilöt tulisivat tempaukseen mukaan ja vaikka ajelemaan jonkun matkaa minun mukana jos intoa riittää.

Toivon, että jokainen joka saa tämän viestin ja kannattaa ajatusta, voisi auttaa minua kerämään allekirjoituksia ja toimittamaan ne minulle 5.6. mennessä. Allekirjoituksia voi toimittaa minulle myös maililla. Viestikirje tullaan luovuttamaan Helsingissä jollekin valtiovallan henkilölle.

Toivon, että tätä viestiä levitetään mahdollisimman laajalle

Yhteistyöterveisin Marjut Korjola,
marjut.korjola@kynnys.fi, 040-522 9977

-- Marjut Korjola
aluesihteeri
Kynnys ry

Pyörällä Puistolaan ja takaisin

Ihan liian pitkä rupeama näin yhtäkkiä! Paluumatkalla Tarjan voimat loppuivat täysin ja hän lensi nurin. Nyt on polvi ja kyynärpää ruvella. Väittää näin jälkeenpäin, että oikeastaan rupisesta olemuksesta saa kicksejä, että tuntuu siltä että on oikeasti tehnyt jotain. No, matkan puolivälissä Malmilla kyyneleet valuen, kädet vapisten meni hampurilainen suuhun. Pienen levon jälkeen jaksoivat fillaroida kotiin.

Tiina lohdutti, että on hänkin kaatunut lukematomia kertoja. Ja kertoin, että jalat olivat hänellänkin väsyneet reissun jälkeen.

Hankalaa oli se, että reitti ei ollut tuttu ja heidän piti jatkuvasti nousta satulasta tutkimaan karttaa. Kaikenlaista muutakin poukkoilua harhailu aiheutti.

Hyvä, paha

Viime torstain Metro-lehdessä oli juttu (Kirpi Uimonen Ballesteros) Wolverinea X-men -elokuvissa esittävästä Hugh Jackmanista. Hugh sanoo siinä: ”Esitän hyvää, mutta en kivaa tyyppiä.”

Kuulostaa älyttömän hyvältä: olla hyvä, mutta ei tarvitsisi olla kiva. Kuinka moni meistä nimenomaan yrittää olla kiva, mutta hyvyydestä tinkien. Minäkin olen siihen langennut. Siihen johtanee voimakas tarve ja halu olla sosiaalisesti hyväksytty ja saada ystäviä. Läheisempiä ystäviä voisi kyllä saada pyrkimällä hyvyyteen kivana olon kustannuksella.

Onko mahdollista olla hyvä ja kiva yhtä aikaa? Ehkä on. En kuitenkaan usko, että ihmisestä voi sulkea pois rajojen koettelun, voimattomuuden tunteet, ärsytykset, inhot ja vetäytymisen tarpeet. Jos niitä ei koe eikä varsinkaan näytä ulospäin, ihminen räjähtää jonkin ajan kuluttua. Tai jos on niin taitava, että osaa vetäytyä ennen räjähdystä, ihmettelee laaja ystäväpiiri outoa käytöstä. Ja siinä sitä taas ollaan. Tai tilanne nakertaa sisältäpäin ja itsetunto ja -luottamus kärsivät. Ja siinä sitä taas ollaan.

Supersankarit eivät elä parisuhteessa. Miten hyvänä, mutta ei kivana, oleminen toimii parisuhteessa? Voi olla, että osapuolet eivät ole kovin läheisiä, ja että suhde perustuu ihailulle ja kunnioitukselle, hyviä asioita nekin. Parisuhteessa on kuitenkin viihtyisämpää jos osa osapuolet ovat kivoja toisilleen. Rehellisyyden avulla ehkä niistä pahuuksista sitten selviää.