Kirpputoriostos: Kuki Gallman Unelma Afrikasta.
Jossain vaiheessa tuskastuin perusteelliseen henkilöiden esittelyyn. Ja ehkä myös ylitsevuotavaan kehumiseen ja ylistämiseen. Luin kuitenkin loppuun. Luettuani mieleeni tuli, että kirja on ennen kaikkea kirja kuolemasta: ennen kuolemaa, sen aikana ja kuoleman jälkeen. Kerta toisen jälkeen.
No, Kuki onnistuu kyllä suuntaamaan katseen jännittävään afrikkalaiseen luontoon ja alkuasukkaisiin. Usein takaraivossa raivoaa ajatus: miksei hän kertaakaan kirjoita siitä järkyttävästä erosta rikkaiden uudisasukkaiden ja rutiköyhien afrikkalaisen välillä. Miksei hän kyseenalaista omaa etuoikeutettua asemaansa?
