Kirpputoriostos: Kuki Gallman Unelma Afrikasta.
Jossain vaiheessa tuskastuin perusteelliseen henkilöiden esittelyyn. Ja ehkä myös ylitsevuotavaan kehumiseen ja ylistämiseen. Luin kuitenkin loppuun. Luettuani mieleeni tuli, että kirja on ennen kaikkea kirja kuolemasta: ennen kuolemaa, sen aikana ja kuoleman jälkeen. Kerta toisen jälkeen.
No, Kuki onnistuu kyllä suuntaamaan katseen jännittävään afrikkalaiseen luontoon ja alkuasukkaisiin. Usein takaraivossa raivoaa ajatus: miksei hän kertaakaan kirjoita siitä järkyttävästä erosta rikkaiden uudisasukkaiden ja rutiköyhien afrikkalaisen välillä. Miksei hän kyseenalaista omaa etuoikeutettua asemaansa?
Oletko lukenut Alexandra Fullerin lapsuusmuistelmia nimeltä Ei hunningolle tänään? Huomattavasti paremmin kirjoitettua ja reflektiivisempää tekstiä kuin Gallman. Gallmanin kirjassa minuakin vaivasi juuri se, ettei omaelämäkerrallinen kertoja kyseenalaista etuoikeutettua asemaansa millään lailla. Ja kerronnassa Afrikkaa ja afrikkalaisia luonnollistettiin ikävällä tavalla. Miksi Afrikka ja afrikkalaiset olisivat sen "aidompia" kuin Eurooppa tai eurooppalaisetkaan? Moisessa asemoinnissa elää iloisena vanhan imperialismin henki.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOnko Fullerin kirja myös Afrikasta? Ehkäpä pitää lukea. Olihan Gallmanin kanssa käynti imperialismissa vierailu, jota en ole vielä tehnytkään.
Nyt lukeminen on jäänyt vähemmälle. Yrityksen kotisivut vievät paljon aikaa ja yksi neulomistilaus vie loput.
Lunta sataa..
Tarja
Juu, Fullerin teos sijoittuu eteläiseen Afrikkaan, entiseen Rhodesiaan ja myös Malawiin. Lue ihmeessä, kun joskus taas ehdit - kirja on tosi kiinnostava, ja Fuller kirjoittaa hyvin. Mä innostuin Fullerin lapsuusmuistelmista niin paljon, että tein kirjasta jopa gradun (olen kirjallisuustieteilijä).
VastaaPoista