Sivulla 13 on juttu otsikolla: Voiko prinsessa olla ruma? Laura Lennes haastattelee Hilkka Ylöstä. Toiseksi viimeinen kysymys on: Mikseivät prinsessat tykkää tytöistä? Hilkka vastaa: ”Usein tytöt tykkäävät enemmän pojista kuin tytöistä.”
Ehkä ihan poliittisesti korrekti vastaus. Mutta eihän aina ja aina vaan voi sanoa noin: yleensä, suurimmaksi osaksi, on tapana, melkein kaikki,…! Milloin alkaa oletuksista vapaa aikakausi?
Myöhemmin lehdessä tulee esiin juttu nimeltä: Laulaja kuin nallekarkki. Otto Tavion juttu kertoo Antony Hegartystä. Viimeinen kappale menee näin:
Sukupuoliroolit eivät ole Hogertylle merkityksettömiä. Pikemminkin päinvastoin.
”Ne ovat kuin värejä ja kokoja, joita voi sovittaa päälleen. Ei niiden tarkoitus ole rajoittaa. Kaikki arkkityyppien – isän, äidin ja lapsen – piirteet ovat meissä läsnä. Ja keskustelevat. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa maskuliininen arkkityyppi pitää naista ja lasta panttivankeinaan. Haavoittuvaisuutta on vaikea sallia itselleen. Mutta se löytyy kaikista.”
Vau!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti