Parpara ja Töppönen kävivät eilen Linnunaulun lukupiirissä. Vieraana oli iki-ihana Kyllikki Villa. Kyllikki ja kustantajan edustaja Stella Vuoma olivat harhailleet autolla ja tulivat hieman myöhässä. Odotus oli kutittavaa. Vieraat saivat aplodit ennen kuin olivat sanoneet sanaakaan.
Naisvoittoinen yliesö kuunteli hiljaa ja nauroi Kyllikin hauskoille jutuille. Väliajalla myytiin kaikki esillä olleet kirjat ja Parparakin jonotti mukana tuomilleen kirjoille, Vanhan rouvan lokikirja ja Elämän korkea keskipäivä, omistuskirjoitusta. Kyllikillä oli leimasin, mutta jälki oli kuin kuulakärkikynällä kirjoitetussa nimikirjoituksessa. Kiitos!
Parpara ja Töppönen bongasivat yhden lepakkotyttösen yleisössä. Kaikki muut eivät siis olleet Kannelmäessä Sapfo-listan kirjailijaillassa, joka oli harmittavasti samana iltana.
Kotimatkalla Töppönen ajatteli ääneen: "Kyllikki on todella elänyt elämänsä." Parpara lisäsi: "Totta puhut. Voimmeko omasta elämästämme sanoa samaa?"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti