Eilen sunnuntaina ongimme Kivinokassa. Uudet onget olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Madotkin luikertelivat hengissä, vaikka sitä vähän epäilimme (mitä tapahtuu madonpalasille?). Auringon laskiessa saimme enimmäkseen pikku sinttejä, ilmeisesti särjenpoikasia. Ne pääsivät takaisin mereen (mitä tapahtuu kalalle, jonka leuassa on reikä?). Kolme pikkuahventa, kaksi keskikokoista särkeä ja yksi iso särki hyväksyttiin saaliiksi. Ongen koukku oli jäänyt ison särjen (ehkä 300 g?) kieleen, iso sekin, kiinni. Irrotusyritykset johtivat siihen, että siima katkesi. Tyhmiä nämä nykyajan koukut: ne on puristettu siimaan kiinni, eikä siis niitä voi siirtää toiseen siimaan. On siis otettava koko uusi setti siimaa, kohoa, painoa ja koukkua käyttöön.
Kalat perkasimme ja paistoimme ne uunissa suolattuna ja tilillä maustettuina. Ison särjen sisään mahtuivat yhtä lukuun ottamatta pienet kalat. Ahvenen maku on hyvä, mutta kalat olisivat voineet olla isompia. Särkeen emme ihastuneet. Sen liha muistutti pikkuisen löysää turskan lihaa ja ruotoja oli liikaa. Jos opimme jonkin erinomaisen kalapullaohjeen, niitä voi kalastaa, ei muuten. Jos kalastusinto säilyy, pitänee hankkia virvelit ja luvat. Niillä saisi isompia kaloja.
Kaiken kaikkiaan oli jännää: ensimmäistä kertaa Helsingissä ja yhdessä ongella. On ihanaa huomata uusia asioita, joista molemmat tykkäävät.
Maijan taidekahvilassa söimme sämpylät ja munkkikahvit. Yrityksistä huolimatta makkaranpaisto ei märillä puilla onnistunut. Makkarat ja salaatti palasivat siis repussa kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti