Joulu

Taidetta jäällä

Juuri ja juuri jäätynyt meri, kova puuskainen tuuli ja pölyävä lumi.

Imukkeet eli holkit

Tässä hienot savukkeen tai pikkusikarin imukkeet, jotka sain Pajazzoon myyntiin. Ne ovat 10 - 45 cm pituisia, kullan, hopean ja mustan värisiä. Osaan voi laittaa filtterin. Muutamassa on Swarovski-kivi. Hinnat välillä 5,5 - 26 euroa. Lisäksi myyn puisia imukkeita 10 kappaleen pakkauksessa.

Osa kuvista on hieman suttuisia. Teen juuri kotisivuja Pajazzolle, sinne pitäisi saada parempia kuvia. Lähden nyt aamulla Heinon tukkuun ja sitten kymmeneksi kaupalle. Yllättävän monena päivänä teen yritykselle töitä muunakin aikana kuin kaupan aukioloaikana. Nyt suuntaan ulos pakkaseen, meidän mittarissa oli (10 kerrosta maan yläpuolella) -13 astetta.

Ylläolevat ovat Denicotean imukkeita, joihin voi laittaa filtterin. Yksi filtteri tulee uuden tuotteen mukana. Kokomusta maksaa 5,50 ja kullan ja hopean väriset 7,90. Jälkimmäisiä on kahta pituutta: 7,8 cm ja 9 cm.

Elegantit ihanat, 10 cm tai 12 cm. Savukkeen tai pikkusikarin loppu tuupataan imukkeen mekanismilla pois.

Jalokiviä...

Kokonaan kullan ja hopean väriset teleskooppi-imukkeet eivät mahtuneet avattuna kuvaan: 45 cm.

Rakkaudesta

" Mitä on rakkaus? Rakkaus ei ole idealisaatiota. Rakkaus tarkoittaa, että sitä hyväksyy rakastamansa henkilön kaikkine epäonnistumisineen, tyhmyyksineen ja syylineen päivineen. Tämä henkilö tekee elämästäsi elämisen arvoista. Näet täyttymyksen epätäydellisyydessä itsessään. Ja näin meidän tulisi oppia rakastamaan myös maailmaa.!

- HS 1.2.1009 Slavojzizek -

Huomautus. Elämän tulee olla elämisen arvoista ihan itsessään, ei kenestäkään ihmisestä riippuen.

Kynttilä

Tästä tulikin hieno.
Keittiön pöydällä, usein aamupalalla, poltamme olohuoneen kynttelikön loppupätkät. Kun uuden pätkän liimaa edellisen päälle juuri, kun se on sammunut, jää uusi kynttilä hyvin kiinni. Taideteos on syntynyt.

Ensimmäinen

Ensimmäinen oven avaus, ensimmäinen valojen napsautus päälle. Ensimäinen pohjakassa. Ensimmäinen asiakas kävi jo eilen aiemman yrittäjän lähdettyä avainten luovutuksen ja halauksen jälkeen auto täynnä tavaraa.

Mistä kaikki alkoi?

Joskus loppukesästä Siltasaari-lehdessä oli juttu Tupakkakauppa Pajazzosta teemalla harvinaiset ammatit. Jutussa nykyinen omistaja kertoo etsivänsä kaupalle jatkajaa. Minä reippaana tyttönä astelin kauppaan ja kerroin halukkuudestani ostaa liiketoiminnan, ja että rahaa ei kylläkään ole. Kauppias sanoi, että noh, käypä täällä katselemassa kaupantekoa. Ei päätetä näin nopeasti.

Hui. Niin sitten kävin joka viikko muutaman tunnin kaupassa, istuen penkillä ja seuraten tapahtumia. Ja puhelemassa kaikenlaista, kun asiakkaita ei ollut. Usean viikon jälkeen sain kuulla, että kauppias myy kaupan juuri minulle, ei muille tarjokkaille. Ehkäpä siksi, että haluan säilyttää kaupan sellaisena kuin se nyt on. En esim. aio aloittaa liiketilassa eläinkauppaa.

Olin ratketa ilosta. Ensin Pantetti- ja rekisterihallitukseen päivittämään jo omaavani Y-tunnuksen tiedot. Useita käyntejä PRH:ssa. Tiedon etsintää yrityskaupasta, verotuksesta ja kaikesta yrittämiseen liittyvästä. Mikä on prokura? Mitä kauppakirjassa pitäisi lukea?

Sitten miettimään, mistä saisin lainaa, että voisin maksaa pyydetyn kauppahinnan. Kävin Uusyrityskeskuksessa, Naisyrittäjyyskeskuksessa, Nordeassa ja Sammossa. Lainahakemukset netissä eivät tuottaneet tulosta. Naisyrittäjyyskeskuksen tuki oli arvokkainta, suurkiitos. Siispä Naisyrittäjälaina-anomus Finnveralle. Sitä varten piti tehdä erilaisia laskelmia (on muuten haastavaa suunnitella myyntejä ja katteita toiminnalle, jota ei vielä edes tee!) ja liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintasuunnitelma osoittautui erittäin työlääksi tehdä, huh. Monta viikkoa ärhäsin ja kävin noissa neuvontapaikoissa.

Riemuitsin myös silloin, kun vihdoin lähetin lainahakemuksen Finnveralle. Ja sitten vasta repesinkin, kun sieltä soitettiin, että tulehan käymään. Hyvä merkki? Kyllä oli, suunnitelmat saivat hyväksynnän. Pari päivää käynnin jälkeen tuli tieto, että laina on myönnetty. JIPPII!

Aika meinasi loppua kesken: starttiraha-anomus pitäisi jättää ja työvoimaviranomaisten tehdä päätös ennen kuin toimintani alkaa, 1. 12. 2009. Lisää laskelmia, kauppakirjan ja vuokrasopimuksen tekoa, kaksi käyntiä työkkärissä. Tänään kuulin, että starttiraha on minulle myönnetty. JIPPII!

Joka ikisessä välissä olen saanut pelätä ja jännittää. Kaksi kuukautta pelokasta ja vatsaa kirpistelevää prosessia. Koska olen päässyt tavoitteeseeni ja työ on siis kannattanut, voin olla tyytyväinen nyt. Tosi työ alkaa tietenkin sitten, kun aloitan oikeasti yrittäjänä ja olen itse vastuussa kaikesta.

Mitä sitten nyt? Kotisivut, pohjakassa ja sähkösopimus ja muita sopimuksia. Olen kaupalla joka päivä imemässä oppia nykyiseltä omistajalta. Tänään avasin yritykselleni pankkitilin.

Jos olet yrittämistä haaveillut, kannustan hakemaan lainaa Finnveralta. Työlästä, mutta ilmeisen mahdollista. Yrittäjäsiskonikin on saanut sieltä lainaa.

PS. Kaiken tämän keskellä kohdunpoistoleikkaus.

Vaatteet vievät iholle

Helsingin sanomat tänään
Veikko Halmetoja arvioi Valokuvanäyttelyn: Aurora Reinhard & Elina Relander, Valokuvagalleria Hippolyte, Helsinki.

"...Reinhard onnistuu videoissaan havainnollistamaan sukupuolen ulkoisiin tunnusmerkkeihin sisäänrakennetun henkisen vankilan...."

Sisäänrakennetun? Valitaanko mm. vaatteiden, korujen myötä se vankila, tietoisesti tai tiedostamatta? Kehoa ei voi valita. Voiko tunnusmerkeille antaa uusia merkityksiä omalla persoonallaan?

Haaveesta totta

En olisi uskaltanut kolme kuukautta sitten ajatella, että voisin päästä tavoitteeseeni. Mutta nyt olen sen tehnyt: 1.12. 2009 olen tupakkakauppias. Tupakkakauppa Pajazzo on perustettu 60-luvulla ja olen sen kolmas omistaja. Osoite on Fleminginkatu 8, 00530 Helsinki, lähellä Karhupuistoa. Kotisivuja kaupalla ei vielä ole, mutta kerron kun ne ovat valmiit.

Tässä makupala, jatkossa kerron lisää. Nyt en tiedä itkeäkö vaiko nauraako. Mutta se on todistettu, että vahvalla ajattelulla ja työnteolla voi saavuttaa haaveensa.

Minun jouluni - joulukortit

Pienperheyhdistys tekee hyvää työtä yhden vanhemman perheiden auttamiseksi. Valitettavasti en osannut laittaa kuvaa korteista tähän, mutta hienoja lasten piirustukset ovat. Eikä hinta huimaa. Osta sinäkin ja tue tärkeää toimintaa. Tilaaminen on tosi helppoa, katso ohje alta.

Yhdistyksestä lisää täältä: http://www.pienperhe.fi/

Näitä kortteja et saa mistään muualta!
Joulukorttien piirustuskilpailuun saimme lapsilta monta värikästä ja iloista piirustusta. Näistä piirustuksista on painettu kymmenen kortin joulukorttisarjoja. Korttien tuotto käytetään yhdistyksen toimintaan, joten samalla olet mukana tukemassa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.
Kymmenen erilaisen kortin paketti maksaa vain 5 €!
Joulukortteja voit ostaa suoraan yhdistyksen toimistolta tai tilata ne kotiisi.
Tilaaminen on helppoa ja saat kortit suoraan kotiisi:
ilmoita tilauksesi, nimesi ja osoitteesi Pienperheyhdistyksen toimistoon puh. (09) 720 6810 tai sähköpostilla info@pienperhe.fi
maksa tilauksesi yhdistyksen pankkitilille Sampo 800018-1436453 käyttäen viitenumeroa 2011 maksun saatuamme postitamme kortit sinulle

Aurinko nousee

Synkkä on marraskuu, pimeää riittää. Mutta näin hieno auringonnousu tänä aamuna! Ei anneta synkkyydelle periksi.

Sukupuolitestejä

Vihdoinkin ihmiset ovat ymmärtäneet, että useimmat kuuluvat jonnekin sinne homo-hetero-akselin välille tai ulkopuolellekin...

Helsingin Uutiset etelä-painos 28.10.2009

Valkoinen kupla

Tiina tilaa lehtiä. On onneksi jo lopettanut tilaamisen, mutta vielä on voimassa Me Naiset -lehden tilaus. Siispä sitä luetaan.

ViikonOlennaiset sivu on minusta kamala, hörvelöitä juttuja joltain älyvapaalla huumorintajulla varustetulta tyypiltä, öh, Virpi Salmi.

Mutta nyt oli juttu, josta olen samaa mieltä:

Valkoinen kupla

Hyh hyh, tupakkia ei saa polttaa eikä varsinkaan sen pakkauksesta saa näkyä, millaisia inhottavia pökäleitä rasia sisältää. Samalla logiikalla kansalaisten terveyttä voi edistää myös näin.

1. Pakataan myös makkara ja porkkana valkoisiin paketteihin. Ihmiset ostavat vahingossa porkkanana käyrän sijaan.
2. Maalataan kaikista lentokoneista lentoyhtiöiden logot piiloon. Kukaan ei löydä oikealle lennolle, lentäminen loppuu ja ilmasto pelastuu.
3. Peitetään kebabpaikkojen ikkunat valkoisilla teipeillä.
4. Piilotetaan liikennemerkit, koska ne kannustavat yksityisautoiluun.
5. Kastetaan viinerit sekä lihapiirakat kalkkimaaliin.

Unta

Viime yönä olin aikuisen tyttäreni kanssa pienen paikkakunnan lentoasemalla sijaitsevassa hotellissa. Olimme osa isoa ryhmää. Tuli lähtöpäivä. Huomasin, etta kaikki muut paitsi me ja yksi mies olivat jo lähteneet lentokoneelle.

Hirveää: emme ole vielä pakanneet rinkkojamme, tavarat hujanhajan. Tytär ei pistänyt tikkua ristiin. Minä pakkasin molemmat rinkat. Huhkien ja häärien, minuutti kerrallaan. Aikaa tähän meni tasan puoli tuntia.

Urakan jälkeen arvelin, että ehkä vielä ehdimme koneelle. Pyysin mieheltä, että hän näyttäisi, missä se lentokone on. Mies sanoi ulko-ovella, että ei hän ole menossa koneelle, hän asuu ihan vieressä.

Hiki valui. Missä lentokone? Vasemmalle: järvenranta. Takaisin. Oikelle: pelto. Emme ehtineet. Heräsin.

Stressiä?

Naisen kivitys

Saimme Tiinan kanssa kutsun ennakkonäytökseen ja käytimme sen ilolla vastaan. Naisen kivitys -elokuvan ensi-ilta on huomenna.

Tässä tietoa elokuvasta:

Vuonna 1986 Iranilaisessa kylässä ranskalaisen toimittajan sanelimeen tallentuu erään kylän asukin, Zahran, järkyttävä paljastus epäoikeudenmukaisen ja julman kohtalon kokeneesta Sorayasta.

Dramaattinen, tositapahtumiin perustuva kertomus viattomaan naiseen kohdistuvasta sorrosta ja epätasa-arvosta sekä rohkeasta yrityksestä saattaa yhteisön järkyttävät salaisuudet maailman tietoon.
Perustuu kansainväliseen bestselleriin.

NÄYTTELIJÄT:Jim Caviezel, Shohreh Aghdashloo
K-15, 114 min
Ensi-ilta 16.10.2009


Amerikkalainen OHJAAJA Cyrus Nowrasteh

* Ensinnäkin ihmettelen taas kerran elokuvan nimen suomennosta. Alkuperäisessä nimessä puhutaan Sorayan kivityksestä. Suomalainen nimi tekee aiheesta yleisemmän tason asiaa eikä tietyn henkilön tarinaa. Ärsyttävää.
* Emme suosittele elokuvaa heikkohermoisille. Elokuva kertoo juuri siitä, mitä nimi on, kivityksestä. Kivitys näytetään armotta kokonaisuudessaan ja läheltä. Mutta parasta on se, että surmaan johtavat syyt, ihmisten motivaatiot, manipulaatiot, naisten avuttomuus ja sankarihenki ja paljon muuta näytetään myös armotta ja läheltä. Varaudu kuitenkin pahoinvointiin.
* Suosittelemme elokuvaa niille, jotka eivät ole kuulleetkaan naisten kivitysrangaistuksesta tai ylipäätään joissakin maissa harjoitettavasta sharia-laista. Silmäsi aukenevat.
* Ohjaaja oli haastateltavana ennen elokuvaa. Hän kertoi olleensa Iranissa viime kesänä. Naiset olivat järjestäneet mielenosoituksen jotakin, en enää muista, mitä vastaan. Poliisi hakkasi ja murhasi naisia suoraan kadulle, näin ohjaaja kertoi. Siis viime vuonna! Hän myös muistutti, että brutaalia, naisia alistavaa, sharia-lakia noudatetaan vielä useassa maassa.
* Olemme samalla onnellisia, että emme elä missään näistä maista ja samalla hävettää oma onnekkkuutemme. Monella naisella ei ole pienintäkään vaikutusvaltaa omaan elämäänsä eikä kehoonsa. Samalla moni mies käyttää järjestelmän mahdollisuuksia sikana olemiseen. Yök!

Savurenkaita

Luin Juha-Pekka Koskisen kirjan: Savurenkaita. Kun patruuna Bogdanoff tehtaan perusti. Tupruttelu ja tupakkatehdas kirjassa kiinnostivat.

Lukeminen oli helppoa. Pidin siitä, että kirjailija ei selitä kaikkea auki vaan osa asioista jätetään pienten, mutta riittävien vihjeiden varaan. Samoin hän ei brassaile historian tuntemuksellaan. Ajankuva välittyy tekstissä sujuvana osana tarinaa. Vaikka juttu on minusta hieman pitkästyttävä, on kirjalla paikka tulevassa tupakkakaupassani.

Hyvästit

Teltan haku Kaunissaaresta oli helpompi juttu kuin ennalta arvelimme. Nyt tosin putsaaminen ja kuivaaminen on vielä edessä. Löysimme elämämme ensimmäisen runsaan suppilovahveroapajan. Sienikori täyttyi vauhdilla. Siellä olisi niitä lisää jollekin veneilijälle.

Ravintola Kipparin kajuutta tarjosi kaikille lohikeittoa. Meiltä meni tarjous ohi ja söimme valkosipulileikkeet. Ärhäkkää valkosipulia tällä kertaa.

Lopuksi muutama fiilistelykuva. Ensi kevääseen Kaunissaari!

Viimeinen kerta

Kaunissaaresta on haettava teltta sun muu roipe ensi viikonloppuna pois. Venekuljetus lopettaa. Voisi kyllä hyvin jatkaa kuukauden vielä, ilmoissa piisaa. Kaunissaaren ravintolakin palvelee kuun loppuun.

Sienet ovat olleet kiinnostuksen kohde parina viime kertana. Ostimme tämän aivan mahtavan opaskirjan:

Aika mahtava on tämä lakritsirouskukin.

Sunnuntaina Vartiosaaripäivä

Ensi sunnuntaina 16.8. klo 11-16 on Helsingin Vartiosaaressa hieno tapahtuma. Katso lisätietoja täältä ja tule mukaan!

Uusi kamera

Canon EOS 500D. Opettelemista. Pettymys, ei taivu mihin vain. Pitempi putki ja makrolinssi on ainakin vielä hankittava. Tässä iltanäkymää makuuhuoneen ikkunasta.

Hyvästi

Tänään viimeistä päivää tässä työhuoneessa. Ikävä tulee verhoja ja mattoja. Ihana vaihtaa työpaikkaa, parempaan, arvelen.

Nahkatakki

Kun minä pukeudun tähän nahkatakkiin, naiselliset piirteeni korostuvat, olen enemmän femme. Kun Tiina pukee saman takin ylleen, hänen maskuliiniset piirteensä korostuvat, hänestä tulee butchimpi. Jännä juttu. Takki on ihana.

Onnettomuus

Satoi kaatamalla eilen illalla. Tulimme kotiin puoli kymmeneltä. Ikkunastamme näkyy Sörnäisten rantatielle. Useita kertoja vuodessa todistamme vastaavanlaista näkyä. Tällä kertaa yksi auto oli ihan rutussa ja puu kaatunut. Toinen auto oli ajanut toisen perään kiinni. Kuvassa ruttuautoa nostetaan kuljetusauton kyytiin.

Miksei opita, ajonopeus tilanteen ja sääntöjen mukaiseksi!

Hyttysiä

Lomalla Kaunissaaressa saimme seuraa kesän hyttysistä. Ensimmäinen kerta kun telttaillessa niistä oli oikeasti riesaa. Minä hermostun hyttysistä erityisesti, Tiina ottaa lunkimmin.

Olimme kyllä ajatelleet ennen saareen lähtöä hyttysiltä suojautumista. Tarjolla olevat hyttyshatut tuntuvat olevan ihan tyhjän kanssa: liian pieniä ja suojaavat arveluttavasti (miten verkon alareuna?).

Tarjoustalosta ostimme hyttys-/hirvikärpästakit. Tunne oli mahtava, kun äkkäsimme ne hyllyssä! Verkkotakki, jossa on huppu. Hupussa kasvojen ympäri ja kaulan ympäri menee vetoketju. Hihansuut ovat tiukat ja takin helmassakin on kiristettävä kuminauha. Takkien toimivuus epäilytti aluksi. Ensimmäisessä käytössä jostain syystä minun takkini SISÄPUOLELLA oli hyttysiä. Niitä sitten hädissäni mäiskin takin läpi kuoliaaksi. Vieläkään en tiedä, menivätkö ne sinne pukemisvaiheessa vai olisivatko kiivenneet alakautta ylemmäs. Jatkossa sitten huolehdimme pukemisesta hyttysvapaalla alueella ja helman kuminauha laitettiin tiukalle. Keräsimme litran metsämansikoita näin puetut takit päällämme ja hyvin toimivat.

Lisäksi ostimme savukiekuroita ja kotoa lähti mukaan hyttysmyrkkysuihke. Näitä oli jo teltalla, mutta mukana tuodut pääsivät pian käyttöön. Teltalla on myös puremaan viilentävä geeli, hyvä tuote sekin.

Ensin luulin, että hyttysiä ei ole, jos aurinko paistaa kuumasti. Hevon pylly, ei ole totta. Eniten vaikuttaa tuuli. Kun tuulee, hyttysistä ei ole vaivaa. Kun ilma seisoo, ne villiintyvät. Viikon aikana oli kaksi tyyntä, merellä peilikirkasta kaunista iltaa… Turvassa hyttysiltä on myös kallioilla ja laitureilla, saaren tuulisemmilla ulokkeilla. Jostain syystä ravintolan piha-alueella ei myöskään ole mainittavasti hyttysiä. Saaren sisämaassa niitä sen sijaan on. Erityisen pelätty paikka on metsätien loppupää, kosteikkoja ja pusikoita. Jos ei ole suojautunut etukäteen, auttaa hyttysiä karkuun juokseminen. Sen verran hitaita ovat.

Oma episodinsa oli telttaan meneminen. Ensin yritimme rynnätä nopeasti ja mahdollisimman pienestä aukosta sisään. Muutamia hyttysiä livahti silti aina sisään. Ne oli tapettava ennen lepäämistä. Myöhemmin pehmeän alustan kaipuussa (nojatuoli olisi nautinto!) kokeilimme teltassa istumista rohkeasti ovi aivan avoinna. Ihme: ei hyttysiä. Muutaman tulijan lentosuunnan sai muutettua tennislyönnillä vastapäiväiseen suuntaan. Ihanaa.

Kun kerran siirsin rinkkaa teltassa, oli ollut pari päivää paikoillaan, sen takaa pöllähti pari hyttystä. Mitä ihmettä? Eivätkö ryntääkään puremaan vaan asettuvat asumaan? Pari päivää seurailimme jo aterioinutta hyttystä. Se lenteli teltan sisäpuolella kattoa vasten, eikä ollut meistä yhtään kiinnostunut. Liekö etsinyt munimispaikkaa. Munivatko hyttyset?

Hyttysten pistot kutisivat eri tavoin. Huomasimme, että esim. kasvoissa ja kämmenissä olevat pistot lakkasivat kutiamasta melkein saman tein. Nilkoissa ja pakaroissa ja muualla kehossa ne vaivaavat pitempään. Vessareissut olivatkin jossain määrin stressaavia. Vaikea huitoa takalistosta hyttysiä istunnon aikana.

Suikun/pesun jälkeen pistot eivät juurikaan kutia. Hionneella iholla tai likaisena ne tuntuvat vaivaavan enemmän. Saunassa harjalla tai karkealla vampulla peseminen tuntuu niiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa emme saaneet punkkeja. Hyvä niin.

Mustat kalat

Luin Kaunissaaressa Eeva Tenhusen Mustat kalat -kirjan loppuun. Tiina arveli, että siinä olisi ollut jotain lesboaineistoa, mutta ei ollutkaan. Tätä on kaiketi Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka -teoksessa.

Kirja oli kuitenkin vetävää ja viihdyttävää luettavaa. Oikeastaan mitään häiritsevää ei kerronnassa ollut. Hauskoja entisen ajan merkkejä oli muutama. Oppaan kävivät tämän tästä opashuoneessa "parilla savukkella". Sisätiloissa ja aina kaksi savuketta. Miesten ja naisten välisten roolien kuvaukset kielivät myös ajan kulumisesta.

Oluella...

Wäiskissä.

Punkkeja

Voi hitsi, nyt meiltä molemmilta on löytynyt punkki. Tiinan jalasta sellainen löytyi juhannusaunassa ja Tarjalta tänään aamulla. Kaunissaaresta molemmat.

Tarja sai viime vuoden juhannuksena punkin vatsaansa päivämatkalta Kaunissaaresta. Silloin infosta sanottiin, että "ei täällä ole punkkeja...". Kyllä on!

Telttailun sivuvaikutuksia.

Ikimuistoinen Juhannus

Juhannus Kaunissaaressa oli hieno. Perjantaina aloitimme kauppalaiva Christinassa käynnillä. Tunnelmaa....

Illalla yhdeksältä sytytettiin kokko. Katsojia oli rannalla ja veneissä paljon, järkkäreillä kädet täynnä työtä. Kokon lämpö poltti ihoa todella pitkälle, ainakin noin 20 metrin päähän. Olo oli oudon pakanallinen....

Lauantaina oli naisten ja miesten yleiset saunavuorot. Ennen saunaa paistoimme nälkäämme grillissä makkarat. Saunaan mennessä kysyimme infosta erään tavarakasan eli hylätyn telttapaikan kohtaloa. Saimme kuin saimmekin luvan siitää telttamme siihen....

Paikka on aivan ihana! Tässä sunnuntaiaamun ensimmäinen näkymä heräämisen jälkeen.

Sunnuntaina teimme retken saaren ympäri. Yhtäkkiä huomasimme oudon näyn: kuin pilvi olisi pudonnut meren päälle. Sumu nousi kiilamaisesti avomereltä. Onneksi se ei kestänyt kauan, ehkä pari tuntia. Siinä ajassa ehdimme kuulla monen laivan torven ujellusta sumussa selvitäkseen.

Valkoposkihanhilla, lokeilla, sorsilla, joutsenilla ja monilla muilla linnuilla on nyt poikaset. Tämän lähemmäksi joutsenia en päässyt, sen verran ärhäkästi emo suhisi.

Saaren tämänhetkistä kukkaloistoa. Metsämansikoiden kypsymistä odotamme vesi kielellä...

Kuusen maanmyötäinen kasvutapa oudoksuttaa.

Se olikin turpa

En tiennyt ennen tämän nimistä kalaa, mutta taisi iso särkemme ollakin turpa.

Kalajuttuja

Eilen sunnuntaina ongimme Kivinokassa. Uudet onget olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Madotkin luikertelivat hengissä, vaikka sitä vähän epäilimme (mitä tapahtuu madonpalasille?). Auringon laskiessa saimme enimmäkseen pikku sinttejä, ilmeisesti särjenpoikasia. Ne pääsivät takaisin mereen (mitä tapahtuu kalalle, jonka leuassa on reikä?). Kolme pikkuahventa, kaksi keskikokoista särkeä ja yksi iso särki hyväksyttiin saaliiksi. Ongen koukku oli jäänyt ison särjen (ehkä 300 g?) kieleen, iso sekin, kiinni. Irrotusyritykset johtivat siihen, että siima katkesi. Tyhmiä nämä nykyajan koukut: ne on puristettu siimaan kiinni, eikä siis niitä voi siirtää toiseen siimaan. On siis otettava koko uusi setti siimaa, kohoa, painoa ja koukkua käyttöön.

Kalat perkasimme ja paistoimme ne uunissa suolattuna ja tilillä maustettuina. Ison särjen sisään mahtuivat yhtä lukuun ottamatta pienet kalat. Ahvenen maku on hyvä, mutta kalat olisivat voineet olla isompia. Särkeen emme ihastuneet. Sen liha muistutti pikkuisen löysää turskan lihaa ja ruotoja oli liikaa. Jos opimme jonkin erinomaisen kalapullaohjeen, niitä voi kalastaa, ei muuten. Jos kalastusinto säilyy, pitänee hankkia virvelit ja luvat. Niillä saisi isompia kaloja.

Kaiken kaikkiaan oli jännää: ensimmäistä kertaa Helsingissä ja yhdessä ongella. On ihanaa huomata uusia asioita, joista molemmat tykkäävät.

Maijan taidekahvilassa söimme sämpylät ja munkkikahvit. Yrityksistä huolimatta makkaranpaisto ei märillä puilla onnistunut. Makkarat ja salaatti palasivat siis repussa kotiin.

Sambaa!

Satuimme sopivasti Samba-karnevaalin reitille lauantaina. Jalassa juuri ostetut kesähousut, kädessä kaksi ongenvapaa, repussa puukko ja purkillinen lieroja sekä Kauppatorilta ostetut kesäkeittoainekset (mahtavan hyvää soppaa syötiin sitten kotona).

Yllättävän vaikeaa oli kuvata ihmisten päiden yli käsi pystyssä. Jotain kuitenkin syntyi. Eniten harmittaa tuo "päätön" mies, hän oli valloittavasti täydellinen irstailija valkoiseksi kalkittuinen kasvoineen. Yhtään kuvaa ei ole ihanista rehevistä naisista, toisilla peittävämpää, toisilla vähämmän vaatetusta yllään. Vanhemmista tanssivista rouvista on yksi kuva, heitä oli monta viehkoa leidiä. Kuvaamatta jäi myös musta lintunainen, korkealle nostettuna auton perässä. Tai ne kaksi raskaana olevaa kiharatukkaista naista, jotka tanssivat vieretysten valkoisissa pitkissä mekoissaan oranssi kukkahuivi lanteilla, suloista!

Mietittiin, että onpa Lolan näköinen nainen autossa vilkuttamassa, hänhän siinä oli ja Wilson Kirva toisena kuninkaallisena.