Ihan liian pitkä rupeama näin yhtäkkiä! Paluumatkalla Tarjan voimat loppuivat täysin ja hän lensi nurin. Nyt on polvi ja kyynärpää ruvella. Väittää näin jälkeenpäin, että oikeastaan rupisesta olemuksesta saa kicksejä, että tuntuu siltä että on oikeasti tehnyt jotain. No, matkan puolivälissä Malmilla kyyneleet valuen, kädet vapisten meni hampurilainen suuhun. Pienen levon jälkeen jaksoivat fillaroida kotiin.
Tiina lohdutti, että on hänkin kaatunut lukematomia kertoja. Ja kertoin, että jalat olivat hänellänkin väsyneet reissun jälkeen.
Hankalaa oli se, että reitti ei ollut tuttu ja heidän piti jatkuvasti nousta satulasta tutkimaan karttaa. Kaikenlaista muutakin poukkoilua harhailu aiheutti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti